Home sweet home

Nyt oon siis kotona. Matka meni hyvin vaikka olin ihan varma että myöhästyisin junasta. Ja säästyin jopa Ryanairin lisäkilomaksuista heittämällä kaks kiloo turhaa tavaraa meneen ja pukemalla kolme vaatekertaa.

Tiistaina olin vaan kotona eikä kukaan kavereista vielä tienny että olin kotona. Eilen sitte kävin siskon kans kaupungilla ja olin aika yllättyny ku ajotaidot oli vielä tallella. Yritin keksiä jotain hienoo salajuonta miten oisin voinu yllättää kaikki kaverit, mut se osottautu mahottomaks tehtäväks ja oli pakko kertoo Annalle. Anna sai sit kaikki houkuteltua kattoon Greyn Anatomiaa. Menin Annalle ja tyttöjen ilmeet oli kyllä niin näkemisen arvosia ku ne tuli sisään ja huomas mut. Oli ihana nähä kaikki pitkästä aikaa.
Nyt tuntuu kyllä siltä etten ois poissa ollukkaan. Vaikka on täällä yllättävän paljon muuttunu kaikki, en pysty käsittään ajankulua. Ottaa varmaan vielä jonku aikaa tottua tähän, mutta päätöstäni en kyllä kadu yhtään.

Aion säilyttää tän blogin ja toivon että siitä on apua tai inspiraatiota tai mitä tahansa muille jotka on yhtä "hulluja" ku minä. Ite ainaki tätä matkaa suunnitellessani olisin halunnu lukee muitten kokemuksista, mutta ei niitä hirveesti löytyny ja se oliki yks syy miks tätä blogia kirjottelin. Lontooseen palaan vielä joskus, se on varmaa ja ehkä sitten taas kirjottelen tänne kaikesta turhasta. Mutta siihen asti, goodbye, näkemiin, so long, hyvästi, cheers.