Nyt oon siis kotona. Matka meni hyvin vaikka olin ihan varma että myöhästyisin junasta. Ja säästyin jopa Ryanairin lisäkilomaksuista heittämällä kaks kiloo turhaa tavaraa meneen ja pukemalla kolme vaatekertaa.
Tiistaina olin vaan kotona eikä kukaan kavereista vielä tienny että olin kotona. Eilen sitte kävin siskon kans kaupungilla ja olin aika yllättyny ku ajotaidot oli vielä tallella. Yritin keksiä jotain hienoo salajuonta miten oisin voinu yllättää kaikki kaverit, mut se osottautu mahottomaks tehtäväks ja oli pakko kertoo Annalle. Anna sai sit kaikki houkuteltua kattoon Greyn Anatomiaa. Menin Annalle ja tyttöjen ilmeet oli kyllä niin näkemisen arvosia ku ne tuli sisään ja huomas mut. Oli ihana nähä kaikki pitkästä aikaa.
Nyt tuntuu kyllä siltä etten ois poissa ollukkaan. Vaikka on täällä yllättävän paljon muuttunu kaikki, en pysty käsittään ajankulua. Ottaa varmaan vielä jonku aikaa tottua tähän, mutta päätöstäni en kyllä kadu yhtään.
Aion säilyttää tän blogin ja toivon että siitä on apua tai inspiraatiota tai mitä tahansa muille jotka on yhtä "hulluja" ku minä. Ite ainaki tätä matkaa suunnitellessani olisin halunnu lukee muitten kokemuksista, mutta ei niitä hirveesti löytyny ja se oliki yks syy miks tätä blogia kirjottelin. Lontooseen palaan vielä joskus, se on varmaa ja ehkä sitten taas kirjottelen tänne kaikesta turhasta. Mutta siihen asti, goodbye, näkemiin, so long, hyvästi, cheers.
torstai, 26. marraskuuta 2009
torstai, 19. marraskuuta 2009
Järkipäätökseen ei voi lisätä tunnetta jälkikäteen
Sain töitä.
Varasin lennon.
En julkaise tätä tekstiä ennen kuin oon päässyt takas Suomeen, mut ajattelin kuitenki kirjottaa jo nyt etten myöhemmin unoha kaikkee tätä.
Hassua miten ajatukset voikaan muuttua niin nopeesti.
Monta kuukautta ennen ku lähin Lontooseen, olin tosi outo, sekasin. Tuntu että olin jumissa. Olin kai masentunu, en tiedä. Ei vaan ollu motivaatiota tehdä mitään. Elin tosi epäterveellisesti. Vihasin kotikaupunkiani. Käyttäydyin tosi oudosti. Etäännytin itteni kavereista. Anteeks siitä.
Sen takia mun oli pakko päästä pois, irti kaikesta entisestä. Lopettaa jumitus. Tuntu oikeesti että olisin seonnu lopullisesti jos en olis sillon lähteny. Se ei siis ollu rohkeutta lähtee yksin, tuntu vaan tavallaan että oli pakko.
Nyt kun oon ollu täällä jo kohta kaks kuukautta, oon löytäny sen mitä täältä tulin tietämättäni hakemaan. En tiedä mikä se on tarkalleen. Ehkä 'elämänilo' on liian suuri sana sitä kuvaamaan. Koti ei kuitenkaan enää tunnu niin kamalalta paikalta. Oon oppinu arvostamaan kaikkee mitä siellä on: Perhettä, kavereita, sitä että tietää missä viettää seuraavan yön, kokovartalopeiliä (heh), jääkaappia jossa on aina ruokaa...Kokkola varmaan tuntuu entistä pienemmältä Lontoon jälkeen mutta ei se enää haittaa. Tiedän kuitenki etten joudu koko loppu elämääni siellä asua. Oon saanu motivaationi takas ja tekis niin mieli alkaa opiskeleen ja tehdä kaikkee mitä oon aina halunnu tehdä, mutta ollu liian laiska tekemään. Ja töitä aion tietenki ettii.
Oon kai vähän tyhmä ku just ku saisin töitä täältä, päätänki lähtee kotia. Olisin siis päässy Camdenissa sijaitsevaan Scorpion nimiseen kenkäkauppaan töihin. Se ois ollu just täydellinen. Ois vaan tullu vähä aikasemmin niin oisin ehkä jäänyki tänne.
Varasin lennon.
En julkaise tätä tekstiä ennen kuin oon päässyt takas Suomeen, mut ajattelin kuitenki kirjottaa jo nyt etten myöhemmin unoha kaikkee tätä.
Hassua miten ajatukset voikaan muuttua niin nopeesti.
Monta kuukautta ennen ku lähin Lontooseen, olin tosi outo, sekasin. Tuntu että olin jumissa. Olin kai masentunu, en tiedä. Ei vaan ollu motivaatiota tehdä mitään. Elin tosi epäterveellisesti. Vihasin kotikaupunkiani. Käyttäydyin tosi oudosti. Etäännytin itteni kavereista. Anteeks siitä.
Sen takia mun oli pakko päästä pois, irti kaikesta entisestä. Lopettaa jumitus. Tuntu oikeesti että olisin seonnu lopullisesti jos en olis sillon lähteny. Se ei siis ollu rohkeutta lähtee yksin, tuntu vaan tavallaan että oli pakko.
Nyt kun oon ollu täällä jo kohta kaks kuukautta, oon löytäny sen mitä täältä tulin tietämättäni hakemaan. En tiedä mikä se on tarkalleen. Ehkä 'elämänilo' on liian suuri sana sitä kuvaamaan. Koti ei kuitenkaan enää tunnu niin kamalalta paikalta. Oon oppinu arvostamaan kaikkee mitä siellä on: Perhettä, kavereita, sitä että tietää missä viettää seuraavan yön, kokovartalopeiliä (heh), jääkaappia jossa on aina ruokaa...Kokkola varmaan tuntuu entistä pienemmältä Lontoon jälkeen mutta ei se enää haittaa. Tiedän kuitenki etten joudu koko loppu elämääni siellä asua. Oon saanu motivaationi takas ja tekis niin mieli alkaa opiskeleen ja tehdä kaikkee mitä oon aina halunnu tehdä, mutta ollu liian laiska tekemään. Ja töitä aion tietenki ettii.
Oon kai vähän tyhmä ku just ku saisin töitä täältä, päätänki lähtee kotia. Olisin siis päässy Camdenissa sijaitsevaan Scorpion nimiseen kenkäkauppaan töihin. Se ois ollu just täydellinen. Ois vaan tullu vähä aikasemmin niin oisin ehkä jäänyki tänne.
tiistai, 10. marraskuuta 2009
Options open
Hihhulihei. Vois taas välillä kirjottaakki tänne.
Edelleen oon siis työtön ja koditon. Kuulostaapa surulliselta... No mut nyt mulla on kuitenki suunnitelma. Jätin asunnon etinnän sikseen ja päätin että hostellissa asuminen saa kelvata. Keskityn nyt siis täysin työnhakuun.
Aika vaan menee täällä ihan liian nopeesti. Tuntuu etten oo saanu yhtään mitään aikaseks, vaikka oon laittanu työhakemuksia varmaan miljoonaan paikkaan. Laskin että vielä pari viikkoa mulla ois varaa täällä työttömänä oleskella. En kuitenkaan usko että mulla niin kauan kestää löytää työtä. Nyt täällä aletaan palkkaamaan jouluapulaisia ja jos ei jostain mukavasta paikasta nappaa niin aina jotain hantti hommia löytyy.
Oon nyt asustellu noin viidessä eri hostellissa. En ees muista. Voisin kohta varmaan alkaa hostellikriitikoks. Edellinen ja tää nykyinen on ollu parhaita ihan vaan ihmisten takia. Olkoot kuinka rupusia tahansa, mut jos on hyvää seuraa, kelpaa mulle. Ja on sillä paikallaki kyllä väliä. Nyt oon Camdenissa ja edellinen oli Kings Crossin lähellä.
Tänään on National Insurance -numero haastattelu ja keskiviikkona ois haastattelu johonki luistelu/keilaus paikkaan tarjoilijaks. Vähä jänskättää saanko sitä NI-numeroo lainkaan ku sinne pitää kaiken maailman todistusaineistoa viedä ja en tiiä onko mulla tarpeeks.
Nyt vois tosiaan alkaa valmistautumaan... Oon taas nukkunu aivan liian kauan. Eilen tuli telkkarista Fur-leffa ja oli pakko kattoo se loppuun niin meni vähän myöhään ja nukuin kahteentoista. Not good ku en taaskaan kerenny aamupalalle joka loppuu jo 09.30. Aamupala ajat on pirullisia.
Edelleen oon siis työtön ja koditon. Kuulostaapa surulliselta... No mut nyt mulla on kuitenki suunnitelma. Jätin asunnon etinnän sikseen ja päätin että hostellissa asuminen saa kelvata. Keskityn nyt siis täysin työnhakuun.
Aika vaan menee täällä ihan liian nopeesti. Tuntuu etten oo saanu yhtään mitään aikaseks, vaikka oon laittanu työhakemuksia varmaan miljoonaan paikkaan. Laskin että vielä pari viikkoa mulla ois varaa täällä työttömänä oleskella. En kuitenkaan usko että mulla niin kauan kestää löytää työtä. Nyt täällä aletaan palkkaamaan jouluapulaisia ja jos ei jostain mukavasta paikasta nappaa niin aina jotain hantti hommia löytyy.
Oon nyt asustellu noin viidessä eri hostellissa. En ees muista. Voisin kohta varmaan alkaa hostellikriitikoks. Edellinen ja tää nykyinen on ollu parhaita ihan vaan ihmisten takia. Olkoot kuinka rupusia tahansa, mut jos on hyvää seuraa, kelpaa mulle. Ja on sillä paikallaki kyllä väliä. Nyt oon Camdenissa ja edellinen oli Kings Crossin lähellä.
Tänään on National Insurance -numero haastattelu ja keskiviikkona ois haastattelu johonki luistelu/keilaus paikkaan tarjoilijaks. Vähä jänskättää saanko sitä NI-numeroo lainkaan ku sinne pitää kaiken maailman todistusaineistoa viedä ja en tiiä onko mulla tarpeeks.
Nyt vois tosiaan alkaa valmistautumaan... Oon taas nukkunu aivan liian kauan. Eilen tuli telkkarista Fur-leffa ja oli pakko kattoo se loppuun niin meni vähän myöhään ja nukuin kahteentoista. Not good ku en taaskaan kerenny aamupalalle joka loppuu jo 09.30. Aamupala ajat on pirullisia.
keskiviikko, 28. lokakuuta 2009
Back in the square 1
Mulla ja Mr. Londonilla oli eilen kuukausipäivä. Saa onnitella!
En voi tajuta että on menny jo kuukausi! Tai no toisaalta tuntuu että oon ollu täällä paljon kauemmin. On kerenny tapahtua niin paljon, mut on vielä niin paljon nähtävää. Niin ja sori tytöt, en tullukaan 2 viikon päästä häntä koipien välissä kotiin.
Vaikka nyt oon taas ihan alku pisteessa, vailla työtä, asuinpaikkaa ja tietoa tulevaisuudesta, paluu Suomeen on viiminen asia mitä haluisin tehdä. En voi enää kuvitellakaan asuvani Kokkolassa, vaikka siellä kaikki kaverit ja perhe onkin. Masentuisin siellä varmaan kuoliaaks! Ei siis millään pahalla Kokkolalaisille. Mun paikka nyt vaan sattuu olemaan Lontoossa.
Moni on multa kysyny, että onko Lontoo nyt sitte semmonen ku mä ootin. En oo oikeen osannu koskaan vastata siihen kysymykseen kunnolla, mut nyt oon miettiny sitä ja yleensäki tätä elämää täällä ja pakko sanoa, että ei. Oikeestaan mikään täällä ei oo menny niin ku "sillon puhuttiin" eikä Lontoo todellakaan oo semmonen ku ootin.
Luin just vanhaa päiväkirjaa ja siellä oli yks kirjotus yheltä päivältä viime talvelta millon kavereitten kans oltiin suunniteltu hirveesti tulevaisuutta. Lontoota, kesää, Helsinkiä... Ja nyt ku luin sitä, tajusin ettei ykskään niistä suunnitelma oo toteutunu niin ku sillon suunniteltiin! Ensinnäkin Lontooseen piti olla lähössä noin puolet kavereistani, Provinssiin meidän piti lähtee autolla isolla porukalla ja kimppakämppä Helsingistäki oli sillon aika kiva idea. Nyt huomaan että oon yksin Lontoossa, Provinssissa kävin siskoni kans kahestaan ja Helsinkiinki tuun varmaan joskus muuttamaan yksin.
Oli kai sitte aika naiivia ajatella että muutki olis ollu tosissaan niitten suunnitelmien kans. Mulle se kaikki vaan oli niin selvää ja päätin jo kauan sitten etten anna muitten ihmisten kahlita mua tekemästä mitä haluan, joten tässä sitä nyt ollaan.
Mutta siis ei. En olis uskonu että täällä on näin vaikeeta, yksinäistä, outoa, kamalaa, pelottavaa, jännittävää, hämmentävää....... Mutta silti tää on parasta.
En voi tajuta että on menny jo kuukausi! Tai no toisaalta tuntuu että oon ollu täällä paljon kauemmin. On kerenny tapahtua niin paljon, mut on vielä niin paljon nähtävää. Niin ja sori tytöt, en tullukaan 2 viikon päästä häntä koipien välissä kotiin.
Vaikka nyt oon taas ihan alku pisteessa, vailla työtä, asuinpaikkaa ja tietoa tulevaisuudesta, paluu Suomeen on viiminen asia mitä haluisin tehdä. En voi enää kuvitellakaan asuvani Kokkolassa, vaikka siellä kaikki kaverit ja perhe onkin. Masentuisin siellä varmaan kuoliaaks! Ei siis millään pahalla Kokkolalaisille. Mun paikka nyt vaan sattuu olemaan Lontoossa.
Moni on multa kysyny, että onko Lontoo nyt sitte semmonen ku mä ootin. En oo oikeen osannu koskaan vastata siihen kysymykseen kunnolla, mut nyt oon miettiny sitä ja yleensäki tätä elämää täällä ja pakko sanoa, että ei. Oikeestaan mikään täällä ei oo menny niin ku "sillon puhuttiin" eikä Lontoo todellakaan oo semmonen ku ootin.
Luin just vanhaa päiväkirjaa ja siellä oli yks kirjotus yheltä päivältä viime talvelta millon kavereitten kans oltiin suunniteltu hirveesti tulevaisuutta. Lontoota, kesää, Helsinkiä... Ja nyt ku luin sitä, tajusin ettei ykskään niistä suunnitelma oo toteutunu niin ku sillon suunniteltiin! Ensinnäkin Lontooseen piti olla lähössä noin puolet kavereistani, Provinssiin meidän piti lähtee autolla isolla porukalla ja kimppakämppä Helsingistäki oli sillon aika kiva idea. Nyt huomaan että oon yksin Lontoossa, Provinssissa kävin siskoni kans kahestaan ja Helsinkiinki tuun varmaan joskus muuttamaan yksin.
Oli kai sitte aika naiivia ajatella että muutki olis ollu tosissaan niitten suunnitelmien kans. Mulle se kaikki vaan oli niin selvää ja päätin jo kauan sitten etten anna muitten ihmisten kahlita mua tekemästä mitä haluan, joten tässä sitä nyt ollaan.
Mutta siis ei. En olis uskonu että täällä on näin vaikeeta, yksinäistä, outoa, kamalaa, pelottavaa, jännittävää, hämmentävää....... Mutta silti tää on parasta.
sunnuntai, 25. lokakuuta 2009
Lazy sunday
Olin sopinu että tapaan enoni perheineen kuudelta Tottenham Court Roadilla, mut sattuneesta syystä olin kaks tuntia myöhässä. Syötiin kuitenki lopulta Intialaisessa ravintolassa tosi hyvää ruokaa. Hyvä ruoka, parempi mieli.
Harmittaa ku en kerenny sinne LCMDF:n keikalle. Perjantaina olin liian väsyny lähteen mihinkään ja ajattelin että meen lauantaina ku ne ois esiintyny Monarchissa. No mut tuleehan niitä muita keikkoja!
Tänään oon tosi laiska ja tehny vaan kaikkee turhaa. Pakko ottaa rennosti välillä. Pitäs kuitenki ettiä taas uus majapaikka. En halua jäädä tänne pitemmäks aikaa ku pakollista, ku tää on kuitenki aika kallis ja kaukana kaikesta.
Ja ai niin, mulla oli synttärit eilen.
lauantai, 24. lokakuuta 2009
Home is where your heart is
Jos nyt kerkeis vihdoinki kirjottaa tänne!
Ihan liikaa on tapahtunu tällä viikolla, niin hyvää ku vähä huonompaaki, enkä varmastikaa kerkee/jaksa kaikista kertoo. Mut siis asiaan...
Töissä samaa raatamista tääki viikko, mitä nyt parina päivänä sain vähä helpompia huoneita ku ne varmaan sääli mua ku aina olin ylitöissä.
Tiistaina oli siis Flat Night Fever Leichester Squarella jossain baarissa. Ja kyllä oli niin turha! Siellä oli pari tyyppiä jotka tarjos huonetta pohjois-Lontoosta mut neki oli aika kaukana keskustasta ja liian kalliita mun budjetiin. Ja ärsytti kyllä hieman ku meni rahaa ensinnäki metromatkaan ja sit vielä ku ajattelin että otampas yhden siiderin, jouduinki ottamaan kaks, koska siinä baarissa oli kortilla maksaessa rajana 10 puntaa eikä mulla ollu yhtää käteistä! Niin huijausta! Ärsytti sitte sen verran että oli pakko vielä mennä mäkkiin...
Keskiviikosta on pakko kertoo, koska se oli niin outo. Ensinnäki saan lopetettua työt 20 minuuttia etuajassa (ihmeiden aika ei ole ohi!). Käppäilen kaupan kautta kotiin. Avaan huoneen nro 4 oven. Jätän kamat huoneeseen. Otan jääkaappiin menevät ostokset ja suunnistan kohti keittiötä. Laitan ruuat jääkaappiin. Suunnistan takas kohti huonetta nro 4 miettien, miks tuntuu että unohin jotain. Tuijotan ovea ja tajuan, että jätin avaimet huoneeseen. Ja että se huoneen ovi on nyt lukossa! Hehheh.
Ajattelin eka että ootan että mun kämppis tulis töistä tai missä ikinä olikaan. Ootin ehkä tunnin, minkä aikana yritin murtautua sisään hiuspinnin avulla ja tosissani suunnittelin kiipeeväni ikkunasta (en kuitenkaan kehannu ku siinä kadulla kulki koko ajan ihmisiä ja pelkäsin että juuttuisin perseestäni kiinni). Raymond sano sillon ku muutin, että jos joskus unohtaa avaimen niin pitää mennä National hotelliin, niin sieltä joku tulee avaamaan sulle oven. Lopulta päätin lähtee sinne. Sukkasillaan, koska ei mulla ollu kenkiä. Sieltä lähti sit semmonen mukava mies avaamaan mulle ovea. Ja kun ovi avautuu, mitä sieltä paljastuukaan... oiskohan kämppikseni joka on juuri tullut kotiin. Kerrassaan mahtavaa.
Illalla olis sit ollu SpeedFlatmating hommeli, mut en pystyny tsekkaamaan tarkkaa osotetta siihen netistä ku se ei enää toiminu. Lähin kuitenki perus kartan perusteella suunnistaan sinne missä luulin sen olevan, mut eihän siitä tullu yhtään mitää. Keskiviikon kuitenki pelasti kutsu työhaastatteluun erääseen pubiin keskus-lontoossa.
Torstaina kävin siellä haastattelussa ja ne sano että soittaa mulle tänään jos saan sen paikan, mut eipä soittanu vaan laitto sähköpostia, että ne otti jonku tyypin joka pystyis ehkä olemaan pitemmän aikaa siellä ku minä. Ei mua ees kauheesti harmita, ku en tiiä että olisinko ees halunnu sitä työtä ku siinä oli niin hankalat työajat.
Eilen olin kyllä niin stressi, ku oli hieman ongelmia majapaikan löytämisessä. Sain kuitenki onneks varattua Piccadilly Backpackers hostellista huoneen nyt täks yheks yöks. Huomisesta ei tietoo.
Tänäänki kävi kyllä niin outo juttu. Törmäsin nimittäin sattumalta metroasemalla mun enoon ja sen perheeseen. Tiesin että ne on Lontoossa ja oltiin sovittu että mennään huomenna syömään, mut en ois ikinä ajatellu että miljoona kaupungissa voi käydä näin! Aika sattumaa.
Ps. Sain tänään palkan, mikä oli kaks kertaa isompi mitä luulin saavani. I'm rich!
Ihan liikaa on tapahtunu tällä viikolla, niin hyvää ku vähä huonompaaki, enkä varmastikaa kerkee/jaksa kaikista kertoo. Mut siis asiaan...
Töissä samaa raatamista tääki viikko, mitä nyt parina päivänä sain vähä helpompia huoneita ku ne varmaan sääli mua ku aina olin ylitöissä.
Tiistaina oli siis Flat Night Fever Leichester Squarella jossain baarissa. Ja kyllä oli niin turha! Siellä oli pari tyyppiä jotka tarjos huonetta pohjois-Lontoosta mut neki oli aika kaukana keskustasta ja liian kalliita mun budjetiin. Ja ärsytti kyllä hieman ku meni rahaa ensinnäki metromatkaan ja sit vielä ku ajattelin että otampas yhden siiderin, jouduinki ottamaan kaks, koska siinä baarissa oli kortilla maksaessa rajana 10 puntaa eikä mulla ollu yhtää käteistä! Niin huijausta! Ärsytti sitte sen verran että oli pakko vielä mennä mäkkiin...
Keskiviikosta on pakko kertoo, koska se oli niin outo. Ensinnäki saan lopetettua työt 20 minuuttia etuajassa (ihmeiden aika ei ole ohi!). Käppäilen kaupan kautta kotiin. Avaan huoneen nro 4 oven. Jätän kamat huoneeseen. Otan jääkaappiin menevät ostokset ja suunnistan kohti keittiötä. Laitan ruuat jääkaappiin. Suunnistan takas kohti huonetta nro 4 miettien, miks tuntuu että unohin jotain. Tuijotan ovea ja tajuan, että jätin avaimet huoneeseen. Ja että se huoneen ovi on nyt lukossa! Hehheh.
Ajattelin eka että ootan että mun kämppis tulis töistä tai missä ikinä olikaan. Ootin ehkä tunnin, minkä aikana yritin murtautua sisään hiuspinnin avulla ja tosissani suunnittelin kiipeeväni ikkunasta (en kuitenkaan kehannu ku siinä kadulla kulki koko ajan ihmisiä ja pelkäsin että juuttuisin perseestäni kiinni). Raymond sano sillon ku muutin, että jos joskus unohtaa avaimen niin pitää mennä National hotelliin, niin sieltä joku tulee avaamaan sulle oven. Lopulta päätin lähtee sinne. Sukkasillaan, koska ei mulla ollu kenkiä. Sieltä lähti sit semmonen mukava mies avaamaan mulle ovea. Ja kun ovi avautuu, mitä sieltä paljastuukaan... oiskohan kämppikseni joka on juuri tullut kotiin. Kerrassaan mahtavaa.
Illalla olis sit ollu SpeedFlatmating hommeli, mut en pystyny tsekkaamaan tarkkaa osotetta siihen netistä ku se ei enää toiminu. Lähin kuitenki perus kartan perusteella suunnistaan sinne missä luulin sen olevan, mut eihän siitä tullu yhtään mitää. Keskiviikon kuitenki pelasti kutsu työhaastatteluun erääseen pubiin keskus-lontoossa.
Torstaina kävin siellä haastattelussa ja ne sano että soittaa mulle tänään jos saan sen paikan, mut eipä soittanu vaan laitto sähköpostia, että ne otti jonku tyypin joka pystyis ehkä olemaan pitemmän aikaa siellä ku minä. Ei mua ees kauheesti harmita, ku en tiiä että olisinko ees halunnu sitä työtä ku siinä oli niin hankalat työajat.
Eilen olin kyllä niin stressi, ku oli hieman ongelmia majapaikan löytämisessä. Sain kuitenki onneks varattua Piccadilly Backpackers hostellista huoneen nyt täks yheks yöks. Huomisesta ei tietoo.
Tänäänki kävi kyllä niin outo juttu. Törmäsin nimittäin sattumalta metroasemalla mun enoon ja sen perheeseen. Tiesin että ne on Lontoossa ja oltiin sovittu että mennään huomenna syömään, mut en ois ikinä ajatellu että miljoona kaupungissa voi käydä näin! Aika sattumaa.
Ps. Sain tänään palkan, mikä oli kaks kertaa isompi mitä luulin saavani. I'm rich!
maanantai, 19. lokakuuta 2009
Tourist?
Satu ja sen kaveri Ronja, joka on kans aupparina, tuli lauantaina Lontooseen. Kivaa oli ja sain kunnolla leikkiä turistia koko päivän. Joten tässä lauantai kuvina:
Portobello Market. Crowded vaikkei siltä tässä näytä. Lovelyjä katumuusikoita.
Primark<3 paitsi sillon ku se on niin täynnä ettei pysty hengittään.
Oxford Streetille oli tullu jo jouluvalot <3 huomaa vaaleenpunanen taksi
Portobello Market. Crowded vaikkei siltä tässä näytä. Lovelyjä katumuusikoita.
Primark<3 paitsi sillon ku se on niin täynnä ettei pysty hengittään.
Oxford Streetille oli tullu jo jouluvalot <3 huomaa vaaleenpunanen taksi
Pakollinen. Oli jo aikaki nähä toi ekaa kertaa.
Kiva tunneli... vähä eksyttiin tai jotain
Piccadilly Circus ja nice bussi
Yhtäkkiä oliki ilta.. Leichester Square.
Muhaha..lopuks vielä riksamies. Pitäs joskus mennä kyytiin.
Jepss.. Tuli kyllä tarpeeseen toi lauantai. Sai vähä nollattua ja ajatella vähä muutaki ku töitä ja kämpän ettimistä.
No nyt on jo maanantai. Enää neljä päivää töitä. Jee! Samalla kuitenki ahistaa ku ei vielä kämpästä mitään tietoo.. Mut huomenna ja keskiviikkona meen "pikadeitti" iltaan missä etitään kämppiksiä. Tiedän, kuulostaa oudolta. Saa nähä miten käy!
keskiviikko, 14. lokakuuta 2009
I Quit!
Tänään jätin pomolle irtisanomiskirjeen.
Harmillistahan se on. En tykkää luovuttamisesta, mut pakko vaan antaa periks ja todeta etten pysty tähän. Liian rankkaa. Kuus päivää viikossa, ei pysty ei kykene.
Kyllä, tiedän että "alkuks on aina vaikeeta, kyllä siihen tottuu". Mutta tiedän myös omat rajani ja sen, etten tulis koskaan tottumaan tähän paskaduuniin, en ainakaan henkisesti.
Joten 23.10. tulee olemaan mun viiminen työpäivä. Vielä 8 päivää... en tiiä miten jaksan. Ja siihen mennessä mun pitää muuttaakki. Oon lähettäny mun CV:n pariin baariin ja laittanu ilmotuksen flatshare.comiin. Keep your fingers crossed etten joudu kadulle!
Yks hyvä asia tästä työstä kuitenki seuras. Sain nimittäin avattua tänään pankkitilin. Ja se voi kuulemma olla tosi vaikeeta hommaa. Maanantaina sain töistä semmosen suosituskirjeen, että mulle voi avata tilin ja tänään mulla oli varattuna aika pankkitilin avaamiseks Barclays pankista. Ehkä saatoin kuitenki unohtaa mainita semmosen pikku faktan, että otan lopputilin...
Harmillistahan se on. En tykkää luovuttamisesta, mut pakko vaan antaa periks ja todeta etten pysty tähän. Liian rankkaa. Kuus päivää viikossa, ei pysty ei kykene.
Kyllä, tiedän että "alkuks on aina vaikeeta, kyllä siihen tottuu". Mutta tiedän myös omat rajani ja sen, etten tulis koskaan tottumaan tähän paskaduuniin, en ainakaan henkisesti.
Joten 23.10. tulee olemaan mun viiminen työpäivä. Vielä 8 päivää... en tiiä miten jaksan. Ja siihen mennessä mun pitää muuttaakki. Oon lähettäny mun CV:n pariin baariin ja laittanu ilmotuksen flatshare.comiin. Keep your fingers crossed etten joudu kadulle!
Yks hyvä asia tästä työstä kuitenki seuras. Sain nimittäin avattua tänään pankkitilin. Ja se voi kuulemma olla tosi vaikeeta hommaa. Maanantaina sain töistä semmosen suosituskirjeen, että mulle voi avata tilin ja tänään mulla oli varattuna aika pankkitilin avaamiseks Barclays pankista. Ehkä saatoin kuitenki unohtaa mainita semmosen pikku faktan, että otan lopputilin...
lauantai, 10. lokakuuta 2009
These plain days
Huuh.. ei oo vähään aikaan kerenny kirjottaan ja nytki pitäs kyllä olla jo menossa nukkumaan ku rankka päivä tiedossa huomenna.
Tässä hieman muka tiivistettynä viime päivät:
Tiistaina 6.9. alotin työt. Tosi rankkaa. Teen töitä kuutena päivänä viikossa. Ma, ke, to, su 8-15 ja ti, su 8-13. Lauantai vapaa... ainaki toistaseks. Olin kolme päivää koulutuksessa ja nyt perjantaina oli eka päivä yksin. Mulla oli siivottavana 8 huonetta ja laskin että olis 40 min per huone ja enkä sen takia aamulla kiirehtiny. Ärsytti sitte hieman ku kesken päivän mut soitettiin staff officeen kirjotteleen papereita, missä meni noin tunti. Loppu päivän heiluin sitte hirveessä kiireessä, mut ei onneks menny ku 20 min ylitöihin.
Illat on menny pääasiassa kämpillä ja tarve tavaroita ostellessa. Oon ollu niin väsyny töitten jälkee, että oon joutunu oikee raahautua kauppaan ostaan ruokaa. Kävin mä yks päivä kuitenki kierteleen Kings Cross Stationilla joka on iha parin minuutin kävely matkan päässä täältä kämpiltä (me likes!) ja ostin turisti I <3 London mukin että saan tehtyä teetä.
Tuli tosta teestä mieleen että tässä "hotellissa" missä asun on kyllä ehkä maailman paskasin pikku keittiökodinhoitohuone. Tai no ei se enää ku oon vähä siivoillu siellä. Mut kuitenki, en tajuu miten nää tyypit täällä ällöö keittää vettä paskaa täynnä olevalla vedenkeittimellä ja pestä pyykkiä paskaa täynnä olevalla pesukoneella!? Meinasin tänää pestä pyykkiä, mut päätin jättää sen suosiolla huomiseen että kerkeen vähä putsailla sitä konetta lisää. Mut on mulla pari hyvääki uutista, nimittäin nyt täällä tulee lämmintä vettä! Ja patteritki pitäs alkaa toimia ens viikolla. Jei! Ei vaan kyllä meijän huoneeseen jostain syystä se lämmin vesi oo vielä kerenny, mut voi onneks käydä tuolla yleisessä suihkussa. Tänään kuitenki meijän huoneen hanasta tuli jo vähän plus asteista vettä, että eiköhän se tästä pikkuhiljaa! heheh!
What else.. No alku viikosta oli kyllä taas niin kova yksinäisyyspuuska. En oo kerenny vielä tutustua kehenkään. Ne tyypit generatoristaki on jo lähteny maasta, töissä on vaan vanhoja mamuja ja mun kämppis, Virginia, ei osaa englantia paljon yhtään. Oon mä sen kans jutellu jonku verran, mut se on niin työlästä alkaa kehitteleen keskustelua ku pitäs selittää joka toinen sana. Mut ei siinä mitään. Yksinäisyyspuuskat tulee ja menee. Nyt on taas iha hyvä fiilis. Ajattelin että menisin jollekki englannin iltakurssille niin sitä kautta ehkä tutustus helpommin ihmisiin.
Tänään oli siis mun vapaa päivä. Nukuin pitkään. Sitte siivosin paskasta keittiötä ja lakkasin kynnet 679 kertaa. Lopulta pääsin liikeelle kämpiltä joskus kahen jälkeen ja suuntasin kohti Camdenia. Tarkotus oli mennä Finn-guildin suomenkielisten kirjojen kirppikselle. Olipa yllätys, että matkanvarrella juutuin jokaiseen ihanaan vintage kauppaan. Rokit:sta osti mustat farkut (kyllä! ostin housut, saa nähä tuleeko käytettyä...) ja lovelyn miesten ruutupaidan. Lopulta ku pääsin siihe osotteeseen missä sen kirjakirppiksen olis pitäny olla, se ei ollukaan siellä. Tai en tiiä oliko, mut se talo näytti ainaki tosi oudolta paikalta semmoseen tarkotukseen, etten uskaltanu alkaa soitella mitään ovikelloja, joten lähin takas shoppaileen.
Siinä matkan varrella löysin muuten Koko:n, missä 23. tätä kuuta esiintyy Le Corps Mince de Francoise. Liput maksaa vaan pari puntaa, eli arvatkaa vaan oonko menossa. Meen vaikka yksin, niinku tosiaan 99,9% varmuudella meenki. Toivon vaan että lauantai on vielä sillonki vapaa.
Sit löysin semmosen kivalta näyttävän kielikoulun. Pitää käyä siellä maanantaina. Rakastuin niin Camdeniin että olis tosi kiva jos pääsisin käymään siellä kielikurssilla.
Ok nyt on iha pakko mennä nukkumaan! Lisäilen kuvia joku päivä ku kerkeen. Tai jos vaikka ottaisin niitä kuvia eka...
Tässä hieman muka tiivistettynä viime päivät:
Tiistaina 6.9. alotin työt. Tosi rankkaa. Teen töitä kuutena päivänä viikossa. Ma, ke, to, su 8-15 ja ti, su 8-13. Lauantai vapaa... ainaki toistaseks. Olin kolme päivää koulutuksessa ja nyt perjantaina oli eka päivä yksin. Mulla oli siivottavana 8 huonetta ja laskin että olis 40 min per huone ja enkä sen takia aamulla kiirehtiny. Ärsytti sitte hieman ku kesken päivän mut soitettiin staff officeen kirjotteleen papereita, missä meni noin tunti. Loppu päivän heiluin sitte hirveessä kiireessä, mut ei onneks menny ku 20 min ylitöihin.
Illat on menny pääasiassa kämpillä ja tarve tavaroita ostellessa. Oon ollu niin väsyny töitten jälkee, että oon joutunu oikee raahautua kauppaan ostaan ruokaa. Kävin mä yks päivä kuitenki kierteleen Kings Cross Stationilla joka on iha parin minuutin kävely matkan päässä täältä kämpiltä (me likes!) ja ostin turisti I <3 London mukin että saan tehtyä teetä.
Tuli tosta teestä mieleen että tässä "hotellissa" missä asun on kyllä ehkä maailman paskasin pikku keittiökodinhoitohuone. Tai no ei se enää ku oon vähä siivoillu siellä. Mut kuitenki, en tajuu miten nää tyypit täällä ällöö keittää vettä paskaa täynnä olevalla vedenkeittimellä ja pestä pyykkiä paskaa täynnä olevalla pesukoneella!? Meinasin tänää pestä pyykkiä, mut päätin jättää sen suosiolla huomiseen että kerkeen vähä putsailla sitä konetta lisää. Mut on mulla pari hyvääki uutista, nimittäin nyt täällä tulee lämmintä vettä! Ja patteritki pitäs alkaa toimia ens viikolla. Jei! Ei vaan kyllä meijän huoneeseen jostain syystä se lämmin vesi oo vielä kerenny, mut voi onneks käydä tuolla yleisessä suihkussa. Tänään kuitenki meijän huoneen hanasta tuli jo vähän plus asteista vettä, että eiköhän se tästä pikkuhiljaa! heheh!
What else.. No alku viikosta oli kyllä taas niin kova yksinäisyyspuuska. En oo kerenny vielä tutustua kehenkään. Ne tyypit generatoristaki on jo lähteny maasta, töissä on vaan vanhoja mamuja ja mun kämppis, Virginia, ei osaa englantia paljon yhtään. Oon mä sen kans jutellu jonku verran, mut se on niin työlästä alkaa kehitteleen keskustelua ku pitäs selittää joka toinen sana. Mut ei siinä mitään. Yksinäisyyspuuskat tulee ja menee. Nyt on taas iha hyvä fiilis. Ajattelin että menisin jollekki englannin iltakurssille niin sitä kautta ehkä tutustus helpommin ihmisiin.
Tänään oli siis mun vapaa päivä. Nukuin pitkään. Sitte siivosin paskasta keittiötä ja lakkasin kynnet 679 kertaa. Lopulta pääsin liikeelle kämpiltä joskus kahen jälkeen ja suuntasin kohti Camdenia. Tarkotus oli mennä Finn-guildin suomenkielisten kirjojen kirppikselle. Olipa yllätys, että matkanvarrella juutuin jokaiseen ihanaan vintage kauppaan. Rokit:sta osti mustat farkut (kyllä! ostin housut, saa nähä tuleeko käytettyä...) ja lovelyn miesten ruutupaidan. Lopulta ku pääsin siihe osotteeseen missä sen kirjakirppiksen olis pitäny olla, se ei ollukaan siellä. Tai en tiiä oliko, mut se talo näytti ainaki tosi oudolta paikalta semmoseen tarkotukseen, etten uskaltanu alkaa soitella mitään ovikelloja, joten lähin takas shoppaileen.
Siinä matkan varrella löysin muuten Koko:n, missä 23. tätä kuuta esiintyy Le Corps Mince de Francoise. Liput maksaa vaan pari puntaa, eli arvatkaa vaan oonko menossa. Meen vaikka yksin, niinku tosiaan 99,9% varmuudella meenki. Toivon vaan että lauantai on vielä sillonki vapaa.
Sit löysin semmosen kivalta näyttävän kielikoulun. Pitää käyä siellä maanantaina. Rakastuin niin Camdeniin että olis tosi kiva jos pääsisin käymään siellä kielikurssilla.
Ok nyt on iha pakko mennä nukkumaan! Lisäilen kuvia joku päivä ku kerkeen. Tai jos vaikka ottaisin niitä kuvia eka...
maanantai, 5. lokakuuta 2009
Internet cafe
Mulla ei siis oo enaa internet yhteytta joten pitaa sitte kaytella internet kahvilan konetta.. ja tietenki "aat" ja "oot" puuttuu sen takia.
Tanaan on kylla ollu janna paiva. Autto jonku verran huonoon oloon ku sain nukuttua generaattorin oleskeluhuoneessa siihen asti kunnes eras ihana ihminen heratti mut tosi hellasti ja meinasin saada sydarin.Varttia vaille kaks lahin hakeen laukkua luggage roomista ja olipa kiva ku sinne oli tullu iha jarkyttava maara laukkuja ja mun laukku oli tietenki pohjimmaisena. Kesti about 15 minuuttia ennenku sai raivattua tieni ja sain laukkuni.
Sitte lahin staff officeen, missa ootin jonku aikaa kunnes joku nainen tuli hakeen mua. Kavelin sen kans jonku matkaa, se kavi hakeen mun huoneen avaimet jostain ja anto ne mulle ja sitte siihen tuli pyoralla vihreeseen sadetakkiin pukeutunu vanha mies, Raymond, joka on sen talon talonmies jossa asun. Sitte se vaan lahti pyoraileen ja kaski seurata. Se oli jotenki huvittavaa.. kipitin laukkuineni ympari Lontoota, vihertakkisen pyorailijan perassa.
Lopulta saavuttiin perille ja Raymond esitteli mulle sita paikkaa ym. Se huone on tosi iso. Miinuksina vaan ettei suihkusta tuu ku kylmaa vetta eika siella oo kokovartalopeilia. Ei mua se suihku niin haittaa, mut se peili! Mulla on niin ikava kokovartalopeilia! Pitaa varmaan hankkia jostai semmone. Kamppistani en oo viela kerenny tavata, mut se kuulemma huonosti englantia puhuva espanjalainen joka kans saapu tanaan. Ja siina samassa talossa kuulemma asuu joku muuki suomalainen tytto.
Edelleen oon sairas, iha varmasti on kuumetta. Oli kova homma saada itteni ylos mukavalta uudelta sangyltani, mut oli pakko lahtee ostaan jotai syomista ja sateenvarjo, koska seuraaviks paiviks on luvattu tosi sateista ilmaa.
Nyt mun kylla pitas lopetella ettei taa tuu iha alyttoman kalliiks.
Tanaan on kylla ollu janna paiva. Autto jonku verran huonoon oloon ku sain nukuttua generaattorin oleskeluhuoneessa siihen asti kunnes eras ihana ihminen heratti mut tosi hellasti ja meinasin saada sydarin.Varttia vaille kaks lahin hakeen laukkua luggage roomista ja olipa kiva ku sinne oli tullu iha jarkyttava maara laukkuja ja mun laukku oli tietenki pohjimmaisena. Kesti about 15 minuuttia ennenku sai raivattua tieni ja sain laukkuni.
Sitte lahin staff officeen, missa ootin jonku aikaa kunnes joku nainen tuli hakeen mua. Kavelin sen kans jonku matkaa, se kavi hakeen mun huoneen avaimet jostain ja anto ne mulle ja sitte siihen tuli pyoralla vihreeseen sadetakkiin pukeutunu vanha mies, Raymond, joka on sen talon talonmies jossa asun. Sitte se vaan lahti pyoraileen ja kaski seurata. Se oli jotenki huvittavaa.. kipitin laukkuineni ympari Lontoota, vihertakkisen pyorailijan perassa.
Lopulta saavuttiin perille ja Raymond esitteli mulle sita paikkaa ym. Se huone on tosi iso. Miinuksina vaan ettei suihkusta tuu ku kylmaa vetta eika siella oo kokovartalopeilia. Ei mua se suihku niin haittaa, mut se peili! Mulla on niin ikava kokovartalopeilia! Pitaa varmaan hankkia jostai semmone. Kamppistani en oo viela kerenny tavata, mut se kuulemma huonosti englantia puhuva espanjalainen joka kans saapu tanaan. Ja siina samassa talossa kuulemma asuu joku muuki suomalainen tytto.Edelleen oon sairas, iha varmasti on kuumetta. Oli kova homma saada itteni ylos mukavalta uudelta sangyltani, mut oli pakko lahtee ostaan jotai syomista ja sateenvarjo, koska seuraaviks paiviks on luvattu tosi sateista ilmaa.
Nyt mun kylla pitas lopetella ettei taa tuu iha alyttoman kalliiks.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
