Nyt oon siis kotona. Matka meni hyvin vaikka olin ihan varma että myöhästyisin junasta. Ja säästyin jopa Ryanairin lisäkilomaksuista heittämällä kaks kiloo turhaa tavaraa meneen ja pukemalla kolme vaatekertaa.
Tiistaina olin vaan kotona eikä kukaan kavereista vielä tienny että olin kotona. Eilen sitte kävin siskon kans kaupungilla ja olin aika yllättyny ku ajotaidot oli vielä tallella. Yritin keksiä jotain hienoo salajuonta miten oisin voinu yllättää kaikki kaverit, mut se osottautu mahottomaks tehtäväks ja oli pakko kertoo Annalle. Anna sai sit kaikki houkuteltua kattoon Greyn Anatomiaa. Menin Annalle ja tyttöjen ilmeet oli kyllä niin näkemisen arvosia ku ne tuli sisään ja huomas mut. Oli ihana nähä kaikki pitkästä aikaa.
Nyt tuntuu kyllä siltä etten ois poissa ollukkaan. Vaikka on täällä yllättävän paljon muuttunu kaikki, en pysty käsittään ajankulua. Ottaa varmaan vielä jonku aikaa tottua tähän, mutta päätöstäni en kyllä kadu yhtään.
Aion säilyttää tän blogin ja toivon että siitä on apua tai inspiraatiota tai mitä tahansa muille jotka on yhtä "hulluja" ku minä. Ite ainaki tätä matkaa suunnitellessani olisin halunnu lukee muitten kokemuksista, mutta ei niitä hirveesti löytyny ja se oliki yks syy miks tätä blogia kirjottelin. Lontooseen palaan vielä joskus, se on varmaa ja ehkä sitten taas kirjottelen tänne kaikesta turhasta. Mutta siihen asti, goodbye, näkemiin, so long, hyvästi, cheers.
torstai 26. marraskuuta 2009
torstai 19. marraskuuta 2009
Järkipäätökseen ei voi lisätä tunnetta jälkikäteen
Sain töitä.
Varasin lennon.
En julkaise tätä tekstiä ennen kuin oon päässyt takas Suomeen, mut ajattelin kuitenki kirjottaa jo nyt etten myöhemmin unoha kaikkee tätä.
Hassua miten ajatukset voikaan muuttua niin nopeesti.
Monta kuukautta ennen ku lähin Lontooseen, olin tosi outo, sekasin. Tuntu että olin jumissa. Olin kai masentunu, en tiedä. Ei vaan ollu motivaatiota tehdä mitään. Elin tosi epäterveellisesti. Vihasin kotikaupunkiani. Käyttäydyin tosi oudosti. Etäännytin itteni kavereista. Anteeks siitä.
Sen takia mun oli pakko päästä pois, irti kaikesta entisestä. Lopettaa jumitus. Tuntu oikeesti että olisin seonnu lopullisesti jos en olis sillon lähteny. Se ei siis ollu rohkeutta lähtee yksin, tuntu vaan tavallaan että oli pakko.
Nyt kun oon ollu täällä jo kohta kaks kuukautta, oon löytäny sen mitä täältä tulin tietämättäni hakemaan. En tiedä mikä se on tarkalleen. Ehkä 'elämänilo' on liian suuri sana sitä kuvaamaan. Koti ei kuitenkaan enää tunnu niin kamalalta paikalta. Oon oppinu arvostamaan kaikkee mitä siellä on: Perhettä, kavereita, sitä että tietää missä viettää seuraavan yön, kokovartalopeiliä (heh), jääkaappia jossa on aina ruokaa...Kokkola varmaan tuntuu entistä pienemmältä Lontoon jälkeen mutta ei se enää haittaa. Tiedän kuitenki etten joudu koko loppu elämääni siellä asua. Oon saanu motivaationi takas ja tekis niin mieli alkaa opiskeleen ja tehdä kaikkee mitä oon aina halunnu tehdä, mutta ollu liian laiska tekemään. Ja töitä aion tietenki ettii.
Oon kai vähän tyhmä ku just ku saisin töitä täältä, päätänki lähtee kotia. Olisin siis päässy Camdenissa sijaitsevaan Scorpion nimiseen kenkäkauppaan töihin. Se ois ollu just täydellinen. Ois vaan tullu vähä aikasemmin niin oisin ehkä jäänyki tänne.
Varasin lennon.
En julkaise tätä tekstiä ennen kuin oon päässyt takas Suomeen, mut ajattelin kuitenki kirjottaa jo nyt etten myöhemmin unoha kaikkee tätä.
Hassua miten ajatukset voikaan muuttua niin nopeesti.
Monta kuukautta ennen ku lähin Lontooseen, olin tosi outo, sekasin. Tuntu että olin jumissa. Olin kai masentunu, en tiedä. Ei vaan ollu motivaatiota tehdä mitään. Elin tosi epäterveellisesti. Vihasin kotikaupunkiani. Käyttäydyin tosi oudosti. Etäännytin itteni kavereista. Anteeks siitä.
Sen takia mun oli pakko päästä pois, irti kaikesta entisestä. Lopettaa jumitus. Tuntu oikeesti että olisin seonnu lopullisesti jos en olis sillon lähteny. Se ei siis ollu rohkeutta lähtee yksin, tuntu vaan tavallaan että oli pakko.
Nyt kun oon ollu täällä jo kohta kaks kuukautta, oon löytäny sen mitä täältä tulin tietämättäni hakemaan. En tiedä mikä se on tarkalleen. Ehkä 'elämänilo' on liian suuri sana sitä kuvaamaan. Koti ei kuitenkaan enää tunnu niin kamalalta paikalta. Oon oppinu arvostamaan kaikkee mitä siellä on: Perhettä, kavereita, sitä että tietää missä viettää seuraavan yön, kokovartalopeiliä (heh), jääkaappia jossa on aina ruokaa...Kokkola varmaan tuntuu entistä pienemmältä Lontoon jälkeen mutta ei se enää haittaa. Tiedän kuitenki etten joudu koko loppu elämääni siellä asua. Oon saanu motivaationi takas ja tekis niin mieli alkaa opiskeleen ja tehdä kaikkee mitä oon aina halunnu tehdä, mutta ollu liian laiska tekemään. Ja töitä aion tietenki ettii.
Oon kai vähän tyhmä ku just ku saisin töitä täältä, päätänki lähtee kotia. Olisin siis päässy Camdenissa sijaitsevaan Scorpion nimiseen kenkäkauppaan töihin. Se ois ollu just täydellinen. Ois vaan tullu vähä aikasemmin niin oisin ehkä jäänyki tänne.
tiistai 10. marraskuuta 2009
Options open
Hihhulihei. Vois taas välillä kirjottaakki tänne.
Edelleen oon siis työtön ja koditon. Kuulostaapa surulliselta... No mut nyt mulla on kuitenki suunnitelma. Jätin asunnon etinnän sikseen ja päätin että hostellissa asuminen saa kelvata. Keskityn nyt siis täysin työnhakuun.
Aika vaan menee täällä ihan liian nopeesti. Tuntuu etten oo saanu yhtään mitään aikaseks, vaikka oon laittanu työhakemuksia varmaan miljoonaan paikkaan. Laskin että vielä pari viikkoa mulla ois varaa täällä työttömänä oleskella. En kuitenkaan usko että mulla niin kauan kestää löytää työtä. Nyt täällä aletaan palkkaamaan jouluapulaisia ja jos ei jostain mukavasta paikasta nappaa niin aina jotain hantti hommia löytyy.
Oon nyt asustellu noin viidessä eri hostellissa. En ees muista. Voisin kohta varmaan alkaa hostellikriitikoks. Edellinen ja tää nykyinen on ollu parhaita ihan vaan ihmisten takia. Olkoot kuinka rupusia tahansa, mut jos on hyvää seuraa, kelpaa mulle. Ja on sillä paikallaki kyllä väliä. Nyt oon Camdenissa ja edellinen oli Kings Crossin lähellä.
Tänään on National Insurance -numero haastattelu ja keskiviikkona ois haastattelu johonki luistelu/keilaus paikkaan tarjoilijaks. Vähä jänskättää saanko sitä NI-numeroo lainkaan ku sinne pitää kaiken maailman todistusaineistoa viedä ja en tiiä onko mulla tarpeeks.
Nyt vois tosiaan alkaa valmistautumaan... Oon taas nukkunu aivan liian kauan. Eilen tuli telkkarista Fur-leffa ja oli pakko kattoo se loppuun niin meni vähän myöhään ja nukuin kahteentoista. Not good ku en taaskaan kerenny aamupalalle joka loppuu jo 09.30. Aamupala ajat on pirullisia.
Edelleen oon siis työtön ja koditon. Kuulostaapa surulliselta... No mut nyt mulla on kuitenki suunnitelma. Jätin asunnon etinnän sikseen ja päätin että hostellissa asuminen saa kelvata. Keskityn nyt siis täysin työnhakuun.
Aika vaan menee täällä ihan liian nopeesti. Tuntuu etten oo saanu yhtään mitään aikaseks, vaikka oon laittanu työhakemuksia varmaan miljoonaan paikkaan. Laskin että vielä pari viikkoa mulla ois varaa täällä työttömänä oleskella. En kuitenkaan usko että mulla niin kauan kestää löytää työtä. Nyt täällä aletaan palkkaamaan jouluapulaisia ja jos ei jostain mukavasta paikasta nappaa niin aina jotain hantti hommia löytyy.
Oon nyt asustellu noin viidessä eri hostellissa. En ees muista. Voisin kohta varmaan alkaa hostellikriitikoks. Edellinen ja tää nykyinen on ollu parhaita ihan vaan ihmisten takia. Olkoot kuinka rupusia tahansa, mut jos on hyvää seuraa, kelpaa mulle. Ja on sillä paikallaki kyllä väliä. Nyt oon Camdenissa ja edellinen oli Kings Crossin lähellä.
Tänään on National Insurance -numero haastattelu ja keskiviikkona ois haastattelu johonki luistelu/keilaus paikkaan tarjoilijaks. Vähä jänskättää saanko sitä NI-numeroo lainkaan ku sinne pitää kaiken maailman todistusaineistoa viedä ja en tiiä onko mulla tarpeeks.
Nyt vois tosiaan alkaa valmistautumaan... Oon taas nukkunu aivan liian kauan. Eilen tuli telkkarista Fur-leffa ja oli pakko kattoo se loppuun niin meni vähän myöhään ja nukuin kahteentoista. Not good ku en taaskaan kerenny aamupalalle joka loppuu jo 09.30. Aamupala ajat on pirullisia.
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Back in the square 1
Mulla ja Mr. Londonilla oli eilen kuukausipäivä. Saa onnitella!
En voi tajuta että on menny jo kuukausi! Tai no toisaalta tuntuu että oon ollu täällä paljon kauemmin. On kerenny tapahtua niin paljon, mut on vielä niin paljon nähtävää. Niin ja sori tytöt, en tullukaan 2 viikon päästä häntä koipien välissä kotiin.
Vaikka nyt oon taas ihan alku pisteessa, vailla työtä, asuinpaikkaa ja tietoa tulevaisuudesta, paluu Suomeen on viiminen asia mitä haluisin tehdä. En voi enää kuvitellakaan asuvani Kokkolassa, vaikka siellä kaikki kaverit ja perhe onkin. Masentuisin siellä varmaan kuoliaaks! Ei siis millään pahalla Kokkolalaisille. Mun paikka nyt vaan sattuu olemaan Lontoossa.
Moni on multa kysyny, että onko Lontoo nyt sitte semmonen ku mä ootin. En oo oikeen osannu koskaan vastata siihen kysymykseen kunnolla, mut nyt oon miettiny sitä ja yleensäki tätä elämää täällä ja pakko sanoa, että ei. Oikeestaan mikään täällä ei oo menny niin ku "sillon puhuttiin" eikä Lontoo todellakaan oo semmonen ku ootin.
Luin just vanhaa päiväkirjaa ja siellä oli yks kirjotus yheltä päivältä viime talvelta millon kavereitten kans oltiin suunniteltu hirveesti tulevaisuutta. Lontoota, kesää, Helsinkiä... Ja nyt ku luin sitä, tajusin ettei ykskään niistä suunnitelma oo toteutunu niin ku sillon suunniteltiin! Ensinnäkin Lontooseen piti olla lähössä noin puolet kavereistani, Provinssiin meidän piti lähtee autolla isolla porukalla ja kimppakämppä Helsingistäki oli sillon aika kiva idea. Nyt huomaan että oon yksin Lontoossa, Provinssissa kävin siskoni kans kahestaan ja Helsinkiinki tuun varmaan joskus muuttamaan yksin.
Oli kai sitte aika naiivia ajatella että muutki olis ollu tosissaan niitten suunnitelmien kans. Mulle se kaikki vaan oli niin selvää ja päätin jo kauan sitten etten anna muitten ihmisten kahlita mua tekemästä mitä haluan, joten tässä sitä nyt ollaan.
Mutta siis ei. En olis uskonu että täällä on näin vaikeeta, yksinäistä, outoa, kamalaa, pelottavaa, jännittävää, hämmentävää....... Mutta silti tää on parasta.
En voi tajuta että on menny jo kuukausi! Tai no toisaalta tuntuu että oon ollu täällä paljon kauemmin. On kerenny tapahtua niin paljon, mut on vielä niin paljon nähtävää. Niin ja sori tytöt, en tullukaan 2 viikon päästä häntä koipien välissä kotiin.
Vaikka nyt oon taas ihan alku pisteessa, vailla työtä, asuinpaikkaa ja tietoa tulevaisuudesta, paluu Suomeen on viiminen asia mitä haluisin tehdä. En voi enää kuvitellakaan asuvani Kokkolassa, vaikka siellä kaikki kaverit ja perhe onkin. Masentuisin siellä varmaan kuoliaaks! Ei siis millään pahalla Kokkolalaisille. Mun paikka nyt vaan sattuu olemaan Lontoossa.
Moni on multa kysyny, että onko Lontoo nyt sitte semmonen ku mä ootin. En oo oikeen osannu koskaan vastata siihen kysymykseen kunnolla, mut nyt oon miettiny sitä ja yleensäki tätä elämää täällä ja pakko sanoa, että ei. Oikeestaan mikään täällä ei oo menny niin ku "sillon puhuttiin" eikä Lontoo todellakaan oo semmonen ku ootin.
Luin just vanhaa päiväkirjaa ja siellä oli yks kirjotus yheltä päivältä viime talvelta millon kavereitten kans oltiin suunniteltu hirveesti tulevaisuutta. Lontoota, kesää, Helsinkiä... Ja nyt ku luin sitä, tajusin ettei ykskään niistä suunnitelma oo toteutunu niin ku sillon suunniteltiin! Ensinnäkin Lontooseen piti olla lähössä noin puolet kavereistani, Provinssiin meidän piti lähtee autolla isolla porukalla ja kimppakämppä Helsingistäki oli sillon aika kiva idea. Nyt huomaan että oon yksin Lontoossa, Provinssissa kävin siskoni kans kahestaan ja Helsinkiinki tuun varmaan joskus muuttamaan yksin.
Oli kai sitte aika naiivia ajatella että muutki olis ollu tosissaan niitten suunnitelmien kans. Mulle se kaikki vaan oli niin selvää ja päätin jo kauan sitten etten anna muitten ihmisten kahlita mua tekemästä mitä haluan, joten tässä sitä nyt ollaan.
Mutta siis ei. En olis uskonu että täällä on näin vaikeeta, yksinäistä, outoa, kamalaa, pelottavaa, jännittävää, hämmentävää....... Mutta silti tää on parasta.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Lazy sunday
Olin sopinu että tapaan enoni perheineen kuudelta Tottenham Court Roadilla, mut sattuneesta syystä olin kaks tuntia myöhässä. Syötiin kuitenki lopulta Intialaisessa ravintolassa tosi hyvää ruokaa. Hyvä ruoka, parempi mieli.
Harmittaa ku en kerenny sinne LCMDF:n keikalle. Perjantaina olin liian väsyny lähteen mihinkään ja ajattelin että meen lauantaina ku ne ois esiintyny Monarchissa. No mut tuleehan niitä muita keikkoja!
Tänään oon tosi laiska ja tehny vaan kaikkee turhaa. Pakko ottaa rennosti välillä. Pitäs kuitenki ettiä taas uus majapaikka. En halua jäädä tänne pitemmäks aikaa ku pakollista, ku tää on kuitenki aika kallis ja kaukana kaikesta.
Ja ai niin, mulla oli synttärit eilen.
lauantai 24. lokakuuta 2009
Home is where your heart is
Jos nyt kerkeis vihdoinki kirjottaa tänne!
Ihan liikaa on tapahtunu tällä viikolla, niin hyvää ku vähä huonompaaki, enkä varmastikaa kerkee/jaksa kaikista kertoo. Mut siis asiaan...
Töissä samaa raatamista tääki viikko, mitä nyt parina päivänä sain vähä helpompia huoneita ku ne varmaan sääli mua ku aina olin ylitöissä.
Tiistaina oli siis Flat Night Fever Leichester Squarella jossain baarissa. Ja kyllä oli niin turha! Siellä oli pari tyyppiä jotka tarjos huonetta pohjois-Lontoosta mut neki oli aika kaukana keskustasta ja liian kalliita mun budjetiin. Ja ärsytti kyllä hieman ku meni rahaa ensinnäki metromatkaan ja sit vielä ku ajattelin että otampas yhden siiderin, jouduinki ottamaan kaks, koska siinä baarissa oli kortilla maksaessa rajana 10 puntaa eikä mulla ollu yhtää käteistä! Niin huijausta! Ärsytti sitte sen verran että oli pakko vielä mennä mäkkiin...
Keskiviikosta on pakko kertoo, koska se oli niin outo. Ensinnäki saan lopetettua työt 20 minuuttia etuajassa (ihmeiden aika ei ole ohi!). Käppäilen kaupan kautta kotiin. Avaan huoneen nro 4 oven. Jätän kamat huoneeseen. Otan jääkaappiin menevät ostokset ja suunnistan kohti keittiötä. Laitan ruuat jääkaappiin. Suunnistan takas kohti huonetta nro 4 miettien, miks tuntuu että unohin jotain. Tuijotan ovea ja tajuan, että jätin avaimet huoneeseen. Ja että se huoneen ovi on nyt lukossa! Hehheh.
Ajattelin eka että ootan että mun kämppis tulis töistä tai missä ikinä olikaan. Ootin ehkä tunnin, minkä aikana yritin murtautua sisään hiuspinnin avulla ja tosissani suunnittelin kiipeeväni ikkunasta (en kuitenkaan kehannu ku siinä kadulla kulki koko ajan ihmisiä ja pelkäsin että juuttuisin perseestäni kiinni). Raymond sano sillon ku muutin, että jos joskus unohtaa avaimen niin pitää mennä National hotelliin, niin sieltä joku tulee avaamaan sulle oven. Lopulta päätin lähtee sinne. Sukkasillaan, koska ei mulla ollu kenkiä. Sieltä lähti sit semmonen mukava mies avaamaan mulle ovea. Ja kun ovi avautuu, mitä sieltä paljastuukaan... oiskohan kämppikseni joka on juuri tullut kotiin. Kerrassaan mahtavaa.
Illalla olis sit ollu SpeedFlatmating hommeli, mut en pystyny tsekkaamaan tarkkaa osotetta siihen netistä ku se ei enää toiminu. Lähin kuitenki perus kartan perusteella suunnistaan sinne missä luulin sen olevan, mut eihän siitä tullu yhtään mitää. Keskiviikon kuitenki pelasti kutsu työhaastatteluun erääseen pubiin keskus-lontoossa.
Torstaina kävin siellä haastattelussa ja ne sano että soittaa mulle tänään jos saan sen paikan, mut eipä soittanu vaan laitto sähköpostia, että ne otti jonku tyypin joka pystyis ehkä olemaan pitemmän aikaa siellä ku minä. Ei mua ees kauheesti harmita, ku en tiiä että olisinko ees halunnu sitä työtä ku siinä oli niin hankalat työajat.
Eilen olin kyllä niin stressi, ku oli hieman ongelmia majapaikan löytämisessä. Sain kuitenki onneks varattua Piccadilly Backpackers hostellista huoneen nyt täks yheks yöks. Huomisesta ei tietoo.
Tänäänki kävi kyllä niin outo juttu. Törmäsin nimittäin sattumalta metroasemalla mun enoon ja sen perheeseen. Tiesin että ne on Lontoossa ja oltiin sovittu että mennään huomenna syömään, mut en ois ikinä ajatellu että miljoona kaupungissa voi käydä näin! Aika sattumaa.
Ps. Sain tänään palkan, mikä oli kaks kertaa isompi mitä luulin saavani. I'm rich!
Ihan liikaa on tapahtunu tällä viikolla, niin hyvää ku vähä huonompaaki, enkä varmastikaa kerkee/jaksa kaikista kertoo. Mut siis asiaan...
Töissä samaa raatamista tääki viikko, mitä nyt parina päivänä sain vähä helpompia huoneita ku ne varmaan sääli mua ku aina olin ylitöissä.
Tiistaina oli siis Flat Night Fever Leichester Squarella jossain baarissa. Ja kyllä oli niin turha! Siellä oli pari tyyppiä jotka tarjos huonetta pohjois-Lontoosta mut neki oli aika kaukana keskustasta ja liian kalliita mun budjetiin. Ja ärsytti kyllä hieman ku meni rahaa ensinnäki metromatkaan ja sit vielä ku ajattelin että otampas yhden siiderin, jouduinki ottamaan kaks, koska siinä baarissa oli kortilla maksaessa rajana 10 puntaa eikä mulla ollu yhtää käteistä! Niin huijausta! Ärsytti sitte sen verran että oli pakko vielä mennä mäkkiin...
Keskiviikosta on pakko kertoo, koska se oli niin outo. Ensinnäki saan lopetettua työt 20 minuuttia etuajassa (ihmeiden aika ei ole ohi!). Käppäilen kaupan kautta kotiin. Avaan huoneen nro 4 oven. Jätän kamat huoneeseen. Otan jääkaappiin menevät ostokset ja suunnistan kohti keittiötä. Laitan ruuat jääkaappiin. Suunnistan takas kohti huonetta nro 4 miettien, miks tuntuu että unohin jotain. Tuijotan ovea ja tajuan, että jätin avaimet huoneeseen. Ja että se huoneen ovi on nyt lukossa! Hehheh.
Ajattelin eka että ootan että mun kämppis tulis töistä tai missä ikinä olikaan. Ootin ehkä tunnin, minkä aikana yritin murtautua sisään hiuspinnin avulla ja tosissani suunnittelin kiipeeväni ikkunasta (en kuitenkaan kehannu ku siinä kadulla kulki koko ajan ihmisiä ja pelkäsin että juuttuisin perseestäni kiinni). Raymond sano sillon ku muutin, että jos joskus unohtaa avaimen niin pitää mennä National hotelliin, niin sieltä joku tulee avaamaan sulle oven. Lopulta päätin lähtee sinne. Sukkasillaan, koska ei mulla ollu kenkiä. Sieltä lähti sit semmonen mukava mies avaamaan mulle ovea. Ja kun ovi avautuu, mitä sieltä paljastuukaan... oiskohan kämppikseni joka on juuri tullut kotiin. Kerrassaan mahtavaa.
Illalla olis sit ollu SpeedFlatmating hommeli, mut en pystyny tsekkaamaan tarkkaa osotetta siihen netistä ku se ei enää toiminu. Lähin kuitenki perus kartan perusteella suunnistaan sinne missä luulin sen olevan, mut eihän siitä tullu yhtään mitää. Keskiviikon kuitenki pelasti kutsu työhaastatteluun erääseen pubiin keskus-lontoossa.
Torstaina kävin siellä haastattelussa ja ne sano että soittaa mulle tänään jos saan sen paikan, mut eipä soittanu vaan laitto sähköpostia, että ne otti jonku tyypin joka pystyis ehkä olemaan pitemmän aikaa siellä ku minä. Ei mua ees kauheesti harmita, ku en tiiä että olisinko ees halunnu sitä työtä ku siinä oli niin hankalat työajat.
Eilen olin kyllä niin stressi, ku oli hieman ongelmia majapaikan löytämisessä. Sain kuitenki onneks varattua Piccadilly Backpackers hostellista huoneen nyt täks yheks yöks. Huomisesta ei tietoo.
Tänäänki kävi kyllä niin outo juttu. Törmäsin nimittäin sattumalta metroasemalla mun enoon ja sen perheeseen. Tiesin että ne on Lontoossa ja oltiin sovittu että mennään huomenna syömään, mut en ois ikinä ajatellu että miljoona kaupungissa voi käydä näin! Aika sattumaa.
Ps. Sain tänään palkan, mikä oli kaks kertaa isompi mitä luulin saavani. I'm rich!
maanantai 19. lokakuuta 2009
Tourist?
Satu ja sen kaveri Ronja, joka on kans aupparina, tuli lauantaina Lontooseen. Kivaa oli ja sain kunnolla leikkiä turistia koko päivän. Joten tässä lauantai kuvina:
Portobello Market. Crowded vaikkei siltä tässä näytä. Lovelyjä katumuusikoita.
Primark<3 paitsi sillon ku se on niin täynnä ettei pysty hengittään.
Oxford Streetille oli tullu jo jouluvalot <3 huomaa vaaleenpunanen taksi
Portobello Market. Crowded vaikkei siltä tässä näytä. Lovelyjä katumuusikoita.
Primark<3 paitsi sillon ku se on niin täynnä ettei pysty hengittään.
Oxford Streetille oli tullu jo jouluvalot <3 huomaa vaaleenpunanen taksi
Pakollinen. Oli jo aikaki nähä toi ekaa kertaa.
Kiva tunneli... vähä eksyttiin tai jotain
Piccadilly Circus ja nice bussi
Yhtäkkiä oliki ilta.. Leichester Square.
Muhaha..lopuks vielä riksamies. Pitäs joskus mennä kyytiin.
Jepss.. Tuli kyllä tarpeeseen toi lauantai. Sai vähä nollattua ja ajatella vähä muutaki ku töitä ja kämpän ettimistä.
No nyt on jo maanantai. Enää neljä päivää töitä. Jee! Samalla kuitenki ahistaa ku ei vielä kämpästä mitään tietoo.. Mut huomenna ja keskiviikkona meen "pikadeitti" iltaan missä etitään kämppiksiä. Tiedän, kuulostaa oudolta. Saa nähä miten käy!
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
I Quit!
Tänään jätin pomolle irtisanomiskirjeen.
Harmillistahan se on. En tykkää luovuttamisesta, mut pakko vaan antaa periks ja todeta etten pysty tähän. Liian rankkaa. Kuus päivää viikossa, ei pysty ei kykene.
Kyllä, tiedän että "alkuks on aina vaikeeta, kyllä siihen tottuu". Mutta tiedän myös omat rajani ja sen, etten tulis koskaan tottumaan tähän paskaduuniin, en ainakaan henkisesti.
Joten 23.10. tulee olemaan mun viiminen työpäivä. Vielä 8 päivää... en tiiä miten jaksan. Ja siihen mennessä mun pitää muuttaakki. Oon lähettäny mun CV:n pariin baariin ja laittanu ilmotuksen flatshare.comiin. Keep your fingers crossed etten joudu kadulle!
Yks hyvä asia tästä työstä kuitenki seuras. Sain nimittäin avattua tänään pankkitilin. Ja se voi kuulemma olla tosi vaikeeta hommaa. Maanantaina sain töistä semmosen suosituskirjeen, että mulle voi avata tilin ja tänään mulla oli varattuna aika pankkitilin avaamiseks Barclays pankista. Ehkä saatoin kuitenki unohtaa mainita semmosen pikku faktan, että otan lopputilin...
Harmillistahan se on. En tykkää luovuttamisesta, mut pakko vaan antaa periks ja todeta etten pysty tähän. Liian rankkaa. Kuus päivää viikossa, ei pysty ei kykene.
Kyllä, tiedän että "alkuks on aina vaikeeta, kyllä siihen tottuu". Mutta tiedän myös omat rajani ja sen, etten tulis koskaan tottumaan tähän paskaduuniin, en ainakaan henkisesti.
Joten 23.10. tulee olemaan mun viiminen työpäivä. Vielä 8 päivää... en tiiä miten jaksan. Ja siihen mennessä mun pitää muuttaakki. Oon lähettäny mun CV:n pariin baariin ja laittanu ilmotuksen flatshare.comiin. Keep your fingers crossed etten joudu kadulle!
Yks hyvä asia tästä työstä kuitenki seuras. Sain nimittäin avattua tänään pankkitilin. Ja se voi kuulemma olla tosi vaikeeta hommaa. Maanantaina sain töistä semmosen suosituskirjeen, että mulle voi avata tilin ja tänään mulla oli varattuna aika pankkitilin avaamiseks Barclays pankista. Ehkä saatoin kuitenki unohtaa mainita semmosen pikku faktan, että otan lopputilin...
lauantai 10. lokakuuta 2009
These plain days
Huuh.. ei oo vähään aikaan kerenny kirjottaan ja nytki pitäs kyllä olla jo menossa nukkumaan ku rankka päivä tiedossa huomenna.
Tässä hieman muka tiivistettynä viime päivät:
Tiistaina 6.9. alotin työt. Tosi rankkaa. Teen töitä kuutena päivänä viikossa. Ma, ke, to, su 8-15 ja ti, su 8-13. Lauantai vapaa... ainaki toistaseks. Olin kolme päivää koulutuksessa ja nyt perjantaina oli eka päivä yksin. Mulla oli siivottavana 8 huonetta ja laskin että olis 40 min per huone ja enkä sen takia aamulla kiirehtiny. Ärsytti sitte hieman ku kesken päivän mut soitettiin staff officeen kirjotteleen papereita, missä meni noin tunti. Loppu päivän heiluin sitte hirveessä kiireessä, mut ei onneks menny ku 20 min ylitöihin.
Illat on menny pääasiassa kämpillä ja tarve tavaroita ostellessa. Oon ollu niin väsyny töitten jälkee, että oon joutunu oikee raahautua kauppaan ostaan ruokaa. Kävin mä yks päivä kuitenki kierteleen Kings Cross Stationilla joka on iha parin minuutin kävely matkan päässä täältä kämpiltä (me likes!) ja ostin turisti I <3 London mukin että saan tehtyä teetä.
Tuli tosta teestä mieleen että tässä "hotellissa" missä asun on kyllä ehkä maailman paskasin pikku keittiökodinhoitohuone. Tai no ei se enää ku oon vähä siivoillu siellä. Mut kuitenki, en tajuu miten nää tyypit täällä ällöö keittää vettä paskaa täynnä olevalla vedenkeittimellä ja pestä pyykkiä paskaa täynnä olevalla pesukoneella!? Meinasin tänää pestä pyykkiä, mut päätin jättää sen suosiolla huomiseen että kerkeen vähä putsailla sitä konetta lisää. Mut on mulla pari hyvääki uutista, nimittäin nyt täällä tulee lämmintä vettä! Ja patteritki pitäs alkaa toimia ens viikolla. Jei! Ei vaan kyllä meijän huoneeseen jostain syystä se lämmin vesi oo vielä kerenny, mut voi onneks käydä tuolla yleisessä suihkussa. Tänään kuitenki meijän huoneen hanasta tuli jo vähän plus asteista vettä, että eiköhän se tästä pikkuhiljaa! heheh!
What else.. No alku viikosta oli kyllä taas niin kova yksinäisyyspuuska. En oo kerenny vielä tutustua kehenkään. Ne tyypit generatoristaki on jo lähteny maasta, töissä on vaan vanhoja mamuja ja mun kämppis, Virginia, ei osaa englantia paljon yhtään. Oon mä sen kans jutellu jonku verran, mut se on niin työlästä alkaa kehitteleen keskustelua ku pitäs selittää joka toinen sana. Mut ei siinä mitään. Yksinäisyyspuuskat tulee ja menee. Nyt on taas iha hyvä fiilis. Ajattelin että menisin jollekki englannin iltakurssille niin sitä kautta ehkä tutustus helpommin ihmisiin.
Tänään oli siis mun vapaa päivä. Nukuin pitkään. Sitte siivosin paskasta keittiötä ja lakkasin kynnet 679 kertaa. Lopulta pääsin liikeelle kämpiltä joskus kahen jälkeen ja suuntasin kohti Camdenia. Tarkotus oli mennä Finn-guildin suomenkielisten kirjojen kirppikselle. Olipa yllätys, että matkanvarrella juutuin jokaiseen ihanaan vintage kauppaan. Rokit:sta osti mustat farkut (kyllä! ostin housut, saa nähä tuleeko käytettyä...) ja lovelyn miesten ruutupaidan. Lopulta ku pääsin siihe osotteeseen missä sen kirjakirppiksen olis pitäny olla, se ei ollukaan siellä. Tai en tiiä oliko, mut se talo näytti ainaki tosi oudolta paikalta semmoseen tarkotukseen, etten uskaltanu alkaa soitella mitään ovikelloja, joten lähin takas shoppaileen.
Siinä matkan varrella löysin muuten Koko:n, missä 23. tätä kuuta esiintyy Le Corps Mince de Francoise. Liput maksaa vaan pari puntaa, eli arvatkaa vaan oonko menossa. Meen vaikka yksin, niinku tosiaan 99,9% varmuudella meenki. Toivon vaan että lauantai on vielä sillonki vapaa.
Sit löysin semmosen kivalta näyttävän kielikoulun. Pitää käyä siellä maanantaina. Rakastuin niin Camdeniin että olis tosi kiva jos pääsisin käymään siellä kielikurssilla.
Ok nyt on iha pakko mennä nukkumaan! Lisäilen kuvia joku päivä ku kerkeen. Tai jos vaikka ottaisin niitä kuvia eka...
Tässä hieman muka tiivistettynä viime päivät:
Tiistaina 6.9. alotin työt. Tosi rankkaa. Teen töitä kuutena päivänä viikossa. Ma, ke, to, su 8-15 ja ti, su 8-13. Lauantai vapaa... ainaki toistaseks. Olin kolme päivää koulutuksessa ja nyt perjantaina oli eka päivä yksin. Mulla oli siivottavana 8 huonetta ja laskin että olis 40 min per huone ja enkä sen takia aamulla kiirehtiny. Ärsytti sitte hieman ku kesken päivän mut soitettiin staff officeen kirjotteleen papereita, missä meni noin tunti. Loppu päivän heiluin sitte hirveessä kiireessä, mut ei onneks menny ku 20 min ylitöihin.
Illat on menny pääasiassa kämpillä ja tarve tavaroita ostellessa. Oon ollu niin väsyny töitten jälkee, että oon joutunu oikee raahautua kauppaan ostaan ruokaa. Kävin mä yks päivä kuitenki kierteleen Kings Cross Stationilla joka on iha parin minuutin kävely matkan päässä täältä kämpiltä (me likes!) ja ostin turisti I <3 London mukin että saan tehtyä teetä.
Tuli tosta teestä mieleen että tässä "hotellissa" missä asun on kyllä ehkä maailman paskasin pikku keittiökodinhoitohuone. Tai no ei se enää ku oon vähä siivoillu siellä. Mut kuitenki, en tajuu miten nää tyypit täällä ällöö keittää vettä paskaa täynnä olevalla vedenkeittimellä ja pestä pyykkiä paskaa täynnä olevalla pesukoneella!? Meinasin tänää pestä pyykkiä, mut päätin jättää sen suosiolla huomiseen että kerkeen vähä putsailla sitä konetta lisää. Mut on mulla pari hyvääki uutista, nimittäin nyt täällä tulee lämmintä vettä! Ja patteritki pitäs alkaa toimia ens viikolla. Jei! Ei vaan kyllä meijän huoneeseen jostain syystä se lämmin vesi oo vielä kerenny, mut voi onneks käydä tuolla yleisessä suihkussa. Tänään kuitenki meijän huoneen hanasta tuli jo vähän plus asteista vettä, että eiköhän se tästä pikkuhiljaa! heheh!
What else.. No alku viikosta oli kyllä taas niin kova yksinäisyyspuuska. En oo kerenny vielä tutustua kehenkään. Ne tyypit generatoristaki on jo lähteny maasta, töissä on vaan vanhoja mamuja ja mun kämppis, Virginia, ei osaa englantia paljon yhtään. Oon mä sen kans jutellu jonku verran, mut se on niin työlästä alkaa kehitteleen keskustelua ku pitäs selittää joka toinen sana. Mut ei siinä mitään. Yksinäisyyspuuskat tulee ja menee. Nyt on taas iha hyvä fiilis. Ajattelin että menisin jollekki englannin iltakurssille niin sitä kautta ehkä tutustus helpommin ihmisiin.
Tänään oli siis mun vapaa päivä. Nukuin pitkään. Sitte siivosin paskasta keittiötä ja lakkasin kynnet 679 kertaa. Lopulta pääsin liikeelle kämpiltä joskus kahen jälkeen ja suuntasin kohti Camdenia. Tarkotus oli mennä Finn-guildin suomenkielisten kirjojen kirppikselle. Olipa yllätys, että matkanvarrella juutuin jokaiseen ihanaan vintage kauppaan. Rokit:sta osti mustat farkut (kyllä! ostin housut, saa nähä tuleeko käytettyä...) ja lovelyn miesten ruutupaidan. Lopulta ku pääsin siihe osotteeseen missä sen kirjakirppiksen olis pitäny olla, se ei ollukaan siellä. Tai en tiiä oliko, mut se talo näytti ainaki tosi oudolta paikalta semmoseen tarkotukseen, etten uskaltanu alkaa soitella mitään ovikelloja, joten lähin takas shoppaileen.
Siinä matkan varrella löysin muuten Koko:n, missä 23. tätä kuuta esiintyy Le Corps Mince de Francoise. Liput maksaa vaan pari puntaa, eli arvatkaa vaan oonko menossa. Meen vaikka yksin, niinku tosiaan 99,9% varmuudella meenki. Toivon vaan että lauantai on vielä sillonki vapaa.
Sit löysin semmosen kivalta näyttävän kielikoulun. Pitää käyä siellä maanantaina. Rakastuin niin Camdeniin että olis tosi kiva jos pääsisin käymään siellä kielikurssilla.
Ok nyt on iha pakko mennä nukkumaan! Lisäilen kuvia joku päivä ku kerkeen. Tai jos vaikka ottaisin niitä kuvia eka...
maanantai 5. lokakuuta 2009
Internet cafe
Mulla ei siis oo enaa internet yhteytta joten pitaa sitte kaytella internet kahvilan konetta.. ja tietenki "aat" ja "oot" puuttuu sen takia.
Tanaan on kylla ollu janna paiva. Autto jonku verran huonoon oloon ku sain nukuttua generaattorin oleskeluhuoneessa siihen asti kunnes eras ihana ihminen heratti mut tosi hellasti ja meinasin saada sydarin.Varttia vaille kaks lahin hakeen laukkua luggage roomista ja olipa kiva ku sinne oli tullu iha jarkyttava maara laukkuja ja mun laukku oli tietenki pohjimmaisena. Kesti about 15 minuuttia ennenku sai raivattua tieni ja sain laukkuni.
Sitte lahin staff officeen, missa ootin jonku aikaa kunnes joku nainen tuli hakeen mua. Kavelin sen kans jonku matkaa, se kavi hakeen mun huoneen avaimet jostain ja anto ne mulle ja sitte siihen tuli pyoralla vihreeseen sadetakkiin pukeutunu vanha mies, Raymond, joka on sen talon talonmies jossa asun. Sitte se vaan lahti pyoraileen ja kaski seurata. Se oli jotenki huvittavaa.. kipitin laukkuineni ympari Lontoota, vihertakkisen pyorailijan perassa.
Lopulta saavuttiin perille ja Raymond esitteli mulle sita paikkaa ym. Se huone on tosi iso. Miinuksina vaan ettei suihkusta tuu ku kylmaa vetta eika siella oo kokovartalopeilia. Ei mua se suihku niin haittaa, mut se peili! Mulla on niin ikava kokovartalopeilia! Pitaa varmaan hankkia jostai semmone. Kamppistani en oo viela kerenny tavata, mut se kuulemma huonosti englantia puhuva espanjalainen joka kans saapu tanaan. Ja siina samassa talossa kuulemma asuu joku muuki suomalainen tytto.
Edelleen oon sairas, iha varmasti on kuumetta. Oli kova homma saada itteni ylos mukavalta uudelta sangyltani, mut oli pakko lahtee ostaan jotai syomista ja sateenvarjo, koska seuraaviks paiviks on luvattu tosi sateista ilmaa.
Nyt mun kylla pitas lopetella ettei taa tuu iha alyttoman kalliiks.
Tanaan on kylla ollu janna paiva. Autto jonku verran huonoon oloon ku sain nukuttua generaattorin oleskeluhuoneessa siihen asti kunnes eras ihana ihminen heratti mut tosi hellasti ja meinasin saada sydarin.Varttia vaille kaks lahin hakeen laukkua luggage roomista ja olipa kiva ku sinne oli tullu iha jarkyttava maara laukkuja ja mun laukku oli tietenki pohjimmaisena. Kesti about 15 minuuttia ennenku sai raivattua tieni ja sain laukkuni.
Sitte lahin staff officeen, missa ootin jonku aikaa kunnes joku nainen tuli hakeen mua. Kavelin sen kans jonku matkaa, se kavi hakeen mun huoneen avaimet jostain ja anto ne mulle ja sitte siihen tuli pyoralla vihreeseen sadetakkiin pukeutunu vanha mies, Raymond, joka on sen talon talonmies jossa asun. Sitte se vaan lahti pyoraileen ja kaski seurata. Se oli jotenki huvittavaa.. kipitin laukkuineni ympari Lontoota, vihertakkisen pyorailijan perassa.
Lopulta saavuttiin perille ja Raymond esitteli mulle sita paikkaa ym. Se huone on tosi iso. Miinuksina vaan ettei suihkusta tuu ku kylmaa vetta eika siella oo kokovartalopeilia. Ei mua se suihku niin haittaa, mut se peili! Mulla on niin ikava kokovartalopeilia! Pitaa varmaan hankkia jostai semmone. Kamppistani en oo viela kerenny tavata, mut se kuulemma huonosti englantia puhuva espanjalainen joka kans saapu tanaan. Ja siina samassa talossa kuulemma asuu joku muuki suomalainen tytto.Edelleen oon sairas, iha varmasti on kuumetta. Oli kova homma saada itteni ylos mukavalta uudelta sangyltani, mut oli pakko lahtee ostaan jotai syomista ja sateenvarjo, koska seuraaviks paiviks on luvattu tosi sateista ilmaa.
Nyt mun kylla pitas lopetella ettei taa tuu iha alyttoman kalliiks.
Moving on
Enää puoli tuntia ja mulla katkee nettiyhteys. Menin nukkuun joskus 2-3 aikaan ja heräsin jo puoli yheksältä, joten nyt vähän väsyttää. Ja en meinannu saada muroja alas ku on niin huono olo. Ja tää sairaus vaa pahenee. Ja ulkona sataa. Joudun oottaan täällä vielä kolme tuntia. Haluisin niin vaan mennä nukkuun jonnekki.
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Sickness
Nyt oon sitte oikeen kunnolla sairas. Not good. Onneks työt alkaaki vasta tiistaina, nii kerkeen ehkä parantua.
Eilen tosiaan Satu, yks mun parhaimmista ystävistä, tuli käymään Lontoossa. Oli aivan mahtava päivä. Käytiin shoppailemassa Oxford streetillä, kuljettiin undergroundilla !, kierreltiin paikoissa joitten nimiä en muista, syötiin italialaisessa ravintolassa, yritettiin huonolla menestyksellä suunnistaa suomalaiselle kirkolle ostamaan ruisleipää, ajettiin hitaalla bussilla, juostiin, kuljettiin lisää undergroundilla ja Satu myöhästy junasta ja joutu oottaan seuraavaa varmaan tunnin ja portti erotti meijät. Oli kaikin puolin antoisa päivä ja niin väsyny ku pääsin takas generatoriin.
Huomenna sitte olis muutto edessä. Alunperinhän mun piti muuttaa jo perjantaina mut se mukava nainen sieltä staff officesta laitto mulle sähköpostia että se päivä pitää vaihtaa. Anyway. Jännittää ihan hitosti minkälainen homehtunu luukku mua siellä oottaa.. ja minkälaisen ihmisen kans joudun jakamaan sen.
ps. sain vihdoinki siirrettyä kuvia kamerasta, as you can see ! Tää kyllä muuttaa ne tosi suttusiks :(
Huomenna sitte olis muutto edessä. Alunperinhän mun piti muuttaa jo perjantaina mut se mukava nainen sieltä staff officesta laitto mulle sähköpostia että se päivä pitää vaihtaa. Anyway. Jännittää ihan hitosti minkälainen homehtunu luukku mua siellä oottaa.. ja minkälaisen ihmisen kans joudun jakamaan sen.ps. sain vihdoinki siirrettyä kuvia kamerasta, as you can see ! Tää kyllä muuttaa ne tosi suttusiks :(
perjantai 2. lokakuuta 2009
Homesickness
Ääh.. taas tuntuu että olis kuumetta.
Toissa iltana menin käymään tän hostellin baarissa. Otin pari siideriä töitten saamisen kunniaks ja pelasin bilistä parin australialaisen ja tanskalaisen tyypin kans. Oli jätte kivaa. Nukkumaan menin kuitenki aika aikasin, joskus 12-1:n maissa.
Eilen sitte ostin vihdoinki Oyster cardin ja lähin käymään Oxford streetillä. Kävin syömässä mäkkärissä ja kiersin vähä kauppoja ostamatta mitään. Ku pääsin takas hotellille, skypetin Saijan kans. Sitte yks niistä australialisista tuli juttelee ja käski mun tulla niitten kans baariin. Ja ois vaan pitäny mennä nukkuun! Mutta ei, tietenkää en menny, vaan menin sinne baariin ja nukkumaan vasta klo 3.
Ei siinä mitään, oli mulla ihan hauskaaki siellä, mut tuli vaan heti alkuillasta kauhee koti-ikävä ja ärsytti itteeniki, ku olin niin masentavaa seuraa. En halunnu mennä nukkuun mut en ois halunnu olla sielläkään.
Tänään en oo tehny kirjaimellisesti yhtään mitään muuta ku käyny suihkussa, kaupassa ostamassa syömistä, syöny, lukenu ja ollu koneella. Nukuinki iha luvattoman pitkään. Ja oli pakko tulla tänne hotellihuoneeseen kirjottaan tätä, ku tuolla oleskeluhuoneessa jäätyy! Ja kurkku on kipee!
nomutta. Satu tulee huomenna Lontooseen. love.
Toissa iltana menin käymään tän hostellin baarissa. Otin pari siideriä töitten saamisen kunniaks ja pelasin bilistä parin australialaisen ja tanskalaisen tyypin kans. Oli jätte kivaa. Nukkumaan menin kuitenki aika aikasin, joskus 12-1:n maissa.
Eilen sitte ostin vihdoinki Oyster cardin ja lähin käymään Oxford streetillä. Kävin syömässä mäkkärissä ja kiersin vähä kauppoja ostamatta mitään. Ku pääsin takas hotellille, skypetin Saijan kans. Sitte yks niistä australialisista tuli juttelee ja käski mun tulla niitten kans baariin. Ja ois vaan pitäny mennä nukkuun! Mutta ei, tietenkää en menny, vaan menin sinne baariin ja nukkumaan vasta klo 3.
Ei siinä mitään, oli mulla ihan hauskaaki siellä, mut tuli vaan heti alkuillasta kauhee koti-ikävä ja ärsytti itteeniki, ku olin niin masentavaa seuraa. En halunnu mennä nukkuun mut en ois halunnu olla sielläkään.
Tänään en oo tehny kirjaimellisesti yhtään mitään muuta ku käyny suihkussa, kaupassa ostamassa syömistä, syöny, lukenu ja ollu koneella. Nukuinki iha luvattoman pitkään. Ja oli pakko tulla tänne hotellihuoneeseen kirjottaan tätä, ku tuolla oleskeluhuoneessa jäätyy! Ja kurkku on kipee!
nomutta. Satu tulee huomenna Lontooseen. love.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
I got a job!
En voi vieläkään uskoa että oikeesti sain töitä ensimmäisestä paikasta mistä menin kysymään.
Aamupalan jälkeen, joskus 12sta aikaan, menin käymään Imperial hotelsin staff officessa. Siellä oli tosi mukava nainen katto mun papereita ja käski mun tulla parin tunnin päästä uudestaan niin se järjestää mulle työhaastattelun. Kahelta menin sitte takas sinne ja se lähetti mut Tavistock hotelliin jossa mua "haastatteli" joku vähän huonoa englantia puhuva nainen. Oikeestaan se vaan kerto kaikkee mitä siihen työhön liittyy ja toivottavasta ymmärsin oikein. Se kirjotti lappuun että ne voi tarjota mulle töitä ja passitti mut takas staff officeen. Siellä se mukava nainen sano, että voin tulla sinne perjantaina kahelta kamojeni kans nii pääsen muuttamaan. Ja työt alotan sitte maanantaina. Huuh... en ois kyllä ikinä uskonu että noin helposti saisin töitä. Varsinki ku on lama ja näin.
Nyt tässä on onneks vielä muutama vapaa päivä ennen töitten alkua niin kerkeen vähän käydä kierteleen nähtävyyksiä ja ehkä raaskisin vähän jopa shoppailla.
Aamupalan jälkeen, joskus 12sta aikaan, menin käymään Imperial hotelsin staff officessa. Siellä oli tosi mukava nainen katto mun papereita ja käski mun tulla parin tunnin päästä uudestaan niin se järjestää mulle työhaastattelun. Kahelta menin sitte takas sinne ja se lähetti mut Tavistock hotelliin jossa mua "haastatteli" joku vähän huonoa englantia puhuva nainen. Oikeestaan se vaan kerto kaikkee mitä siihen työhön liittyy ja toivottavasta ymmärsin oikein. Se kirjotti lappuun että ne voi tarjota mulle töitä ja passitti mut takas staff officeen. Siellä se mukava nainen sano, että voin tulla sinne perjantaina kahelta kamojeni kans nii pääsen muuttamaan. Ja työt alotan sitte maanantaina. Huuh... en ois kyllä ikinä uskonu että noin helposti saisin töitä. Varsinki ku on lama ja näin.
Nyt tässä on onneks vielä muutama vapaa päivä ennen töitten alkua niin kerkeen vähän käydä kierteleen nähtävyyksiä ja ehkä raaskisin vähän jopa shoppailla.
tiistai 29. syyskuuta 2009
Where would I start...
No ei mun suunnitelmasta lähtee tänään hakeen töitä oikeen tullu yhtää mitään.
Nukuin yön ihan hyvin (huoneessa, joka ei muuten todellakaan oo semmonen ku siinä edellisessä kuvassa ja vaikka olin varannu pedin 10 hengen huoneesta, se on 4 hengen huone), heräsin joskus 10 aikaan ja menin aamupalalle, joka oli iha ookoo, jotain muroja söin. Sitte menin dataileen ja ettiin Gumtreestä töitä. Tuli kuitenki hirveen kylmä ja tosi kuumeinen olo että päätin jättää täksi päiväksi työnhaun siihen ja mennä huoneeseen lepäämään. Nukuinki sitte johonki seittemään asti ja kun oli parempi olo, menin suihkun kautta ostamaan syömistä. Eilen söin spagettia täällä hostellilla, mut ajattelin säästää vähä ja käydä ostaan kaupasta jonku valmisruuan. Ei kovin hyvä idea. Ostin jonku mätääntyneeltä rotalta maistuvan curry risoton ja juotavan jogurtin ja tuli melkeen yhtä kalliiks.
On tosi outoa ettei pysty puhumaan suomee kenenkään kans ja tuntuu siinä mielessä kauheen yksinäiseltä ku ei pysty täydellisesti kommunikoimaan. Oon vähän hukassa enkä oikeen tiiä mitä tekisin, mut luulen kyllä että se helpottaa ku pääsen kunnolla työnhakuun ja tutustun ihmisiin. Kämppiksinä mulla on australialainen about 20v nainen, turkkilainen yli 30v nainen ja tänään tuli tsekkiläinen yli 20v nainen, mut en mä niitten kans oo kerenny vaihtaa ku pari sanaa. Onneks Satu kuitenki asuu aika lähellä ja toivottavasti pääsee viikonloppuna käymään Lontoossa kattoon mua.
Nukuin yön ihan hyvin (huoneessa, joka ei muuten todellakaan oo semmonen ku siinä edellisessä kuvassa ja vaikka olin varannu pedin 10 hengen huoneesta, se on 4 hengen huone), heräsin joskus 10 aikaan ja menin aamupalalle, joka oli iha ookoo, jotain muroja söin. Sitte menin dataileen ja ettiin Gumtreestä töitä. Tuli kuitenki hirveen kylmä ja tosi kuumeinen olo että päätin jättää täksi päiväksi työnhaun siihen ja mennä huoneeseen lepäämään. Nukuinki sitte johonki seittemään asti ja kun oli parempi olo, menin suihkun kautta ostamaan syömistä. Eilen söin spagettia täällä hostellilla, mut ajattelin säästää vähä ja käydä ostaan kaupasta jonku valmisruuan. Ei kovin hyvä idea. Ostin jonku mätääntyneeltä rotalta maistuvan curry risoton ja juotavan jogurtin ja tuli melkeen yhtä kalliiks.
On tosi outoa ettei pysty puhumaan suomee kenenkään kans ja tuntuu siinä mielessä kauheen yksinäiseltä ku ei pysty täydellisesti kommunikoimaan. Oon vähän hukassa enkä oikeen tiiä mitä tekisin, mut luulen kyllä että se helpottaa ku pääsen kunnolla työnhakuun ja tutustun ihmisiin. Kämppiksinä mulla on australialainen about 20v nainen, turkkilainen yli 30v nainen ja tänään tuli tsekkiläinen yli 20v nainen, mut en mä niitten kans oo kerenny vaihtaa ku pari sanaa. Onneks Satu kuitenki asuu aika lähellä ja toivottavasti pääsee viikonloppuna käymään Lontoossa kattoon mua.
^ lovely pikku koppero
maanantai 28. syyskuuta 2009
Pinch me!
Oon nyt sitte näköjään Lontoossa.
Eilen lähettiin Ultsin, Siljan ja Annan kans puoli neljän aikaan ajelemaan kohti Tamperetta. Oli iha hirveen kiva (ja surullinen) matka. Kiitos tytöille!
Lennolla yritin muka nukkua ja just ku olin melkee nukahtamassa alettiin jo laskeutua (se lento oli 25 min etuajassa). Hain laukun, joka tuli tosi nopeesti, ja lähin kiertään ympäri lentokenttää ettien jotain paikkaa missä voisin nukkua. Kaikki penkit oli iha täynnä nukkuvia ihmisiä, mut onnistuin lopulta löytään pari vapaata, mutta niissäpä oliki käsinojat. Ei siinä pystyny nukkua yhtään. Lopulta viideltä Suomen aikaan vapautu paikka mihin pääsin makoileen ja sain nukuttua siinä noin tunnin. Siellä tuli hirveen kylmä vaikka laitoin kunnolla vaatetta päälle. Kuuden aikaan Lontoon aikaan kävin ostamassa bussilipun ja menin sitte cappuchinolle ja poltin kieleni.
Kaheksalta lähin bussilla kohti Baker streetiä ja sieltä sitte menin metrolla (en tiiä miten onnistuin valitsemaan oikeen suunnan) Euston squarelle ja suunnistin sieltä sitte hienosti tänne Generatoriin.
Huoneeseen saan mennä vasta kahelta ja kuolen täällä väsymykseen. Ostin viikoks nettiyhteyden (makso 10 puntaa) ja nyt vaan datailen siihen asti että pääsen nukkuun.
Eilen lähettiin Ultsin, Siljan ja Annan kans puoli neljän aikaan ajelemaan kohti Tamperetta. Oli iha hirveen kiva (ja surullinen) matka. Kiitos tytöille!
Lennolla yritin muka nukkua ja just ku olin melkee nukahtamassa alettiin jo laskeutua (se lento oli 25 min etuajassa). Hain laukun, joka tuli tosi nopeesti, ja lähin kiertään ympäri lentokenttää ettien jotain paikkaa missä voisin nukkua. Kaikki penkit oli iha täynnä nukkuvia ihmisiä, mut onnistuin lopulta löytään pari vapaata, mutta niissäpä oliki käsinojat. Ei siinä pystyny nukkua yhtään. Lopulta viideltä Suomen aikaan vapautu paikka mihin pääsin makoileen ja sain nukuttua siinä noin tunnin. Siellä tuli hirveen kylmä vaikka laitoin kunnolla vaatetta päälle. Kuuden aikaan Lontoon aikaan kävin ostamassa bussilipun ja menin sitte cappuchinolle ja poltin kieleni. Kaheksalta lähin bussilla kohti Baker streetiä ja sieltä sitte menin metrolla (en tiiä miten onnistuin valitsemaan oikeen suunnan) Euston squarelle ja suunnistin sieltä sitte hienosti tänne Generatoriin.
Huoneeseen saan mennä vasta kahelta ja kuolen täällä väsymykseen. Ostin viikoks nettiyhteyden (makso 10 puntaa) ja nyt vaan datailen siihen asti että pääsen nukkuun.
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
How much a life weights
Tänään kerranki heräsin ihmisten aikoihin. Tai no puoli kymmeneltä. Ja siihen verrattuna mihin aikaan yleensä oon heränny, se oli tosi aikasin. Kävin heittämässä Suvin ja Taran kouluun ja menin sitte kaupungille metsästään mini suoristusrautaa, sukkiksia ja sanakirjaa. Kiersin kaikki Kokkolan kaupat läpi ettien sitä suoristusrautaa ja olipa yllätys että viiminen kauppa jossa keksin käydä, Halpa-Halli, oli sitten se mistä se löyty.Neljältä mennään tyttöjen kans kahville Eedlaan = love. Ja kohta pitäs lähtee hakeen Suvia ja Taraa koulusta. Ja illalla pitäs mennä kattoon leffaa Annalle ja käydä West Coast Barissa. Ja jossain välissä pitäs alkaa pakata! En haluis millään jättää mitään väliin, mut kai se on pakko vähän karsia menoja että kerkeen pakata.
Mut mistä mä osaan päättää minkä vaatteet, laukut tai kengät otan mukaan?! Ja miten saan kaiken mahtumaan siihen 15:sta kiloon?
maanantai 21. syyskuuta 2009
She's hearing voices
Päivän saldo:
- Ylppärilahjarahojen vieminen pankkiin
- 300 Englannin puntaa in cash
- Maailman kevyin lentolaukku
- kameralaukku
- adapteri, että sähkölaitteet saa seinään
- Lisa Jewellin Oikeanlaista kemiaa matkalukemiseks
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
I'm meeting him at London's Dorchester Hotel
Enää viikko!
Toissa päivänä oli kaverini Satun läksiäiset. Satu lähti eilen Lontoon lähelle au pairiks. Ilta oli tosi ihana ja itkettiin muutamat joet. Mua vaan ärsytti kun en tienny miten mun pitäs suhtautua kaikkeen, kun kuitenki tuun näkemään Satua aika pian, mut sitte voi olla etten nää enää niitä jotka jää tänne. Ja ärsyttää koko ajan puhua "JOS, jään Lontooseen". Vaikka ajattelin ensin etten pidä mitään läksiäisiä, Satun läksiäisten jälkeen tuli semmonen olo että pakko saada sanoa kaikille edes jonkunlaiset heiheit varmuuden vuoksi. Niimpä ens lauantaina pidän anti-läksiäis-sleepöverit.
Eräs ihana kaverini tarjoitui viemään mut sunnuntaina Tampereelle. So sweet! Ja muutama kaveri tulis kans saattamaan. En osaa ees kuvailla miten mukavalta se kuulostaa. Varsinki verrattuna yksinäiseen junamatkaan, jonka ajan olisin varmaan täydessä paniikissa.
Tänään oon selannu työilmotuksia koko päivän ja varasin yösijan the Generatorista. Se tosiaan on vaan yks peti 10 hengen huoneessa, mut halpa. Seitsemän yötä 137,5 puntaa. Ekan yön vietän siis lentokentällä ja aamulla lähen bussilla kohti Lontoon keskustaa ja etin sen hostellin.
Toissa päivänä oli kaverini Satun läksiäiset. Satu lähti eilen Lontoon lähelle au pairiks. Ilta oli tosi ihana ja itkettiin muutamat joet. Mua vaan ärsytti kun en tienny miten mun pitäs suhtautua kaikkeen, kun kuitenki tuun näkemään Satua aika pian, mut sitte voi olla etten nää enää niitä jotka jää tänne. Ja ärsyttää koko ajan puhua "JOS, jään Lontooseen". Vaikka ajattelin ensin etten pidä mitään läksiäisiä, Satun läksiäisten jälkeen tuli semmonen olo että pakko saada sanoa kaikille edes jonkunlaiset heiheit varmuuden vuoksi. Niimpä ens lauantaina pidän anti-läksiäis-sleepöverit.
Eräs ihana kaverini tarjoitui viemään mut sunnuntaina Tampereelle. So sweet! Ja muutama kaveri tulis kans saattamaan. En osaa ees kuvailla miten mukavalta se kuulostaa. Varsinki verrattuna yksinäiseen junamatkaan, jonka ajan olisin varmaan täydessä paniikissa.
Tänään oon selannu työilmotuksia koko päivän ja varasin yösijan the Generatorista. Se tosiaan on vaan yks peti 10 hengen huoneessa, mut halpa. Seitsemän yötä 137,5 puntaa. Ekan yön vietän siis lentokentällä ja aamulla lähen bussilla kohti Lontoon keskustaa ja etin sen hostellin.
^ Joku tommonen huone sen pitäs olla. Ei mikään Dorchester Hotel mut ihan kivalta näyttää :)
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
Oh shit, the brakes are broken!
Jea! Tänään oli toka inssi ja nyt meni läpi. Jännitti kyllä taas niin hitosti, mut ei kuitenkaa niin paljon ku ekalla kerralla, milloin ajoinki ihan päin p:tä. Tai no, ei se niin paskasti menny ekallakaan kerralla, tuli vaan tosi tyhmä kääntymisvirhe (jota ei varmasti ois tapahtunu ilman jännitystä) enkä muka tarpeeks pysähtyny stopissa.Ihanaa ku sai nyt hoidettua ton pois alta, että voi kunnolla alkaa suunnitella Lontooseen lähtöä eikä yhtään tarvi miettiä että kerkeenkö saada kortin siihen mennessä. Oon nyt täysin vapaa lähtemään, vaikka heti.
tiistai 15. syyskuuta 2009
Plans A, B & C
Ajattelin nyt siis vähän valoittaa suunnitelmaani. Lähinnä että pysyisin itsekin kärryillä, koska tuntuu, että koko ajan tulee lisää asioita mitä pitäis muistaa hoitaa ja sekoan kohta ellen saa jotain muistilistan tapasta aikaseks. So here we go...
Lennon buukkasin Ryanairilta viime lauantaina hetken mielijohteesta, kun hieman raivostuin odottelemaan soittoa yhdeltä au pairia hakevalta perheeltä, joka tosiaan oli luvannut soittaa jo kolme päivää aikasemmin. Lento yhteen suuntaan makso vaan 30 euroa ja lähtö on nyt siis 27.9. klo 23.05 Tampereelta ja saapuminen klo 23.55 Stanstedin lentokentälle.
Junalippua en oo vielä hommannu, sen kerkee sitte lähempänä. Vr:n opiskelijakortin pitäs olla vielä syyskuun loppuun voimassa, joten noin 24 euroa tulis se maksamaan. Tietenki sieltä juna-asemalta pitäs vielä jotenki päästä raahautumaan sinne lentokentälle, mut kyllä se ainaki taksilla onnistuu.
Ensimmäisen yöni Lontoossa joudun viettämään lentokentällä, jos se lento on vähänkään myöhässä, koska bussit lakkaa kulkemasta. Ja ei kait siinä mitään. Oikeestaa se kuulostaa aika jännältä. Mut siitä eteenpäin ajattelin majottua The Generator-hostelliin. Se on joku nuorten suosima, halpis-biletys-hostelli jossa asuisin noin 10-hengen huoneessa joittenki täysin tuntemattomien tyyppien kans. Anything goes, kunhan on halpaa!
Kelalta oon tilannu eurooppalaisen sairasvakuutuskortin ja sen pitäs saapua joskus tällä viikolla. Muuttoilmotusta en viitti vielä tehä jos en sitte tuukaan jäämään sinne pysyvästi, mut en tiiä sitte miten se sieltä käsin hoituu. Työvoimatoimistossa pitäs kuitenki vielä käydä, nii ehkä ne osaa kertoo.
Briteissä on kyllä maahanmuuttajan kannalta erittäin vaikeeks tehty moni asia. Ensinnäkin, että voit aloittaa työt, tarvit vakuutusnumeron eli National insurance-numeron, jonka voi hankkia työnhakukeskuksesta. Sen saadakses, sun pitää kuitenkin todistaa jollain sun omalla nimellä tulleella virallisella kirjeellä, että asut Englannissa! Sitte taas kämppää vuokratessa vaaditaan, että sulla on työpaikka ja siihen, että saat avattua pankkitilin vaaditaan asuintodistus ja työnantajatiedot. OK, eli mistäs helvetistä sitä alottas?!?
Luulen kuitenki että saan noi jotenki sitte hoidettua. Ei ne oikeesti voi olla niin tarkkoja ja epäluulosia.
Ennen lähtöö pitäs vielä lähetellä työhakemuksia eri paikkoihin ja tulostella nippukaupalla CV:itä. Kyhäsin jonku Europass CV:n semmosella ohjelmalla netissä ja sen kai pitäs olla nyt oikeenlainen. Johonki työnvälitystoimistoonki kannattais varmaan laittaa hakemusta.
Tuntuu vaan kauheen hankalalta ettiä töitä Suomesta käsin, kun melkein kaikki työnantajat vaatii että olis jo valmiiks Englannissa.
Kun sitten pääsen Lontooseen, kierrän kaupungilla heittelemässä mun CV:itä ympäriinsä. Ja jos kaikki menee niinku elokuvissa, pääsen haastatteluihin ja saan töitä. Elokuvissa tapahtuis tietenki myös niin että sillä työnantajalla ois tarjota majotus eikä mun tarvis ettiä kämppää.
Kaikki ei kuitenkaa aina mee niinku elokuvissa, mikä on tosi harmillista, koska se tulis sitte paljon kalliimmaks vuokrata ite huone jostain asunnosta. Pitäis nimittäin mitä todennäköisemmin maksaa etukäteen muutaman viikon vuokra ja 200-300 punnan käsiraha.
Oon tehny pieniä laskelmia ja niitten mukaan mun rahat saattais just ja just riittää mutta ei siinä sitte elämiseen paljon mitään jäiskään. Onneks on kuitenkin olemassa lainaustoimisto nimeltänsä Isä ja Äiti, joka ei millään raaski jättää mua pulaan ja varmasti auttaa jos tulee tosi tiukka paikka.
Rahaa menis kyllä kans tosi paljon ruokaan, liikkumiseen, puhelinlaskuun ja sitte vielä palkasta menis veroja. Että ei sinne kyllä mennä mitään glamour-elämää vietteleen. Mut oon valmis raatamaan niska limassa ja asumaan vaikka pahvilaatikossa, että sinne pääsen!
Tulihan tässä nyt hieman tekstiä... Eikä tää kyllä oikeen muistilistaa muistuta, mut tulipahan selvennettyä päätä!
Lennon buukkasin Ryanairilta viime lauantaina hetken mielijohteesta, kun hieman raivostuin odottelemaan soittoa yhdeltä au pairia hakevalta perheeltä, joka tosiaan oli luvannut soittaa jo kolme päivää aikasemmin. Lento yhteen suuntaan makso vaan 30 euroa ja lähtö on nyt siis 27.9. klo 23.05 Tampereelta ja saapuminen klo 23.55 Stanstedin lentokentälle.
Junalippua en oo vielä hommannu, sen kerkee sitte lähempänä. Vr:n opiskelijakortin pitäs olla vielä syyskuun loppuun voimassa, joten noin 24 euroa tulis se maksamaan. Tietenki sieltä juna-asemalta pitäs vielä jotenki päästä raahautumaan sinne lentokentälle, mut kyllä se ainaki taksilla onnistuu.
Ensimmäisen yöni Lontoossa joudun viettämään lentokentällä, jos se lento on vähänkään myöhässä, koska bussit lakkaa kulkemasta. Ja ei kait siinä mitään. Oikeestaa se kuulostaa aika jännältä. Mut siitä eteenpäin ajattelin majottua The Generator-hostelliin. Se on joku nuorten suosima, halpis-biletys-hostelli jossa asuisin noin 10-hengen huoneessa joittenki täysin tuntemattomien tyyppien kans. Anything goes, kunhan on halpaa!
Kelalta oon tilannu eurooppalaisen sairasvakuutuskortin ja sen pitäs saapua joskus tällä viikolla. Muuttoilmotusta en viitti vielä tehä jos en sitte tuukaan jäämään sinne pysyvästi, mut en tiiä sitte miten se sieltä käsin hoituu. Työvoimatoimistossa pitäs kuitenki vielä käydä, nii ehkä ne osaa kertoo.
Briteissä on kyllä maahanmuuttajan kannalta erittäin vaikeeks tehty moni asia. Ensinnäkin, että voit aloittaa työt, tarvit vakuutusnumeron eli National insurance-numeron, jonka voi hankkia työnhakukeskuksesta. Sen saadakses, sun pitää kuitenkin todistaa jollain sun omalla nimellä tulleella virallisella kirjeellä, että asut Englannissa! Sitte taas kämppää vuokratessa vaaditaan, että sulla on työpaikka ja siihen, että saat avattua pankkitilin vaaditaan asuintodistus ja työnantajatiedot. OK, eli mistäs helvetistä sitä alottas?!?
Luulen kuitenki että saan noi jotenki sitte hoidettua. Ei ne oikeesti voi olla niin tarkkoja ja epäluulosia.
Ennen lähtöö pitäs vielä lähetellä työhakemuksia eri paikkoihin ja tulostella nippukaupalla CV:itä. Kyhäsin jonku Europass CV:n semmosella ohjelmalla netissä ja sen kai pitäs olla nyt oikeenlainen. Johonki työnvälitystoimistoonki kannattais varmaan laittaa hakemusta.
Tuntuu vaan kauheen hankalalta ettiä töitä Suomesta käsin, kun melkein kaikki työnantajat vaatii että olis jo valmiiks Englannissa.
Kun sitten pääsen Lontooseen, kierrän kaupungilla heittelemässä mun CV:itä ympäriinsä. Ja jos kaikki menee niinku elokuvissa, pääsen haastatteluihin ja saan töitä. Elokuvissa tapahtuis tietenki myös niin että sillä työnantajalla ois tarjota majotus eikä mun tarvis ettiä kämppää.
Kaikki ei kuitenkaa aina mee niinku elokuvissa, mikä on tosi harmillista, koska se tulis sitte paljon kalliimmaks vuokrata ite huone jostain asunnosta. Pitäis nimittäin mitä todennäköisemmin maksaa etukäteen muutaman viikon vuokra ja 200-300 punnan käsiraha.
Oon tehny pieniä laskelmia ja niitten mukaan mun rahat saattais just ja just riittää mutta ei siinä sitte elämiseen paljon mitään jäiskään. Onneks on kuitenkin olemassa lainaustoimisto nimeltänsä Isä ja Äiti, joka ei millään raaski jättää mua pulaan ja varmasti auttaa jos tulee tosi tiukka paikka.
Rahaa menis kyllä kans tosi paljon ruokaan, liikkumiseen, puhelinlaskuun ja sitte vielä palkasta menis veroja. Että ei sinne kyllä mennä mitään glamour-elämää vietteleen. Mut oon valmis raatamaan niska limassa ja asumaan vaikka pahvilaatikossa, että sinne pääsen!
Tulihan tässä nyt hieman tekstiä... Eikä tää kyllä oikeen muistilistaa muistuta, mut tulipahan selvennettyä päätä!
maanantai 14. syyskuuta 2009
London is calling in two weeks
27. syyskuuta 2009 on nyt epävirallisesti mun uus syntymäpäivä: on nimittäin päivänselvää että synnyin väärän maahan, väärään kaupunkiin ja että tämä elämän jumitus jatkuu niin kauan että pääsen pois täältä. Ja 27. päivä se lopultakin tapahtuu.Muistan kun joskus kauan sitten kavereitten kans päätettiin että kun lähdetään Lontooseen au-paireiks aletaan kirjoittaa blogia. Nyt on vähän suunnitelmat muuttuneet, eikä mulla ole minkäänlaista tietoa mitä tulevan pitää, mutta sen blogi suunnitelman voin ainakin vielä toteuttaa. Yritän kirjoittaa tänne mahdollisimman useasti kuulumisiani ja miten matka edistyy.
Tällä hetkellä lähdöstäni tietää vain muutama kaverini ja tästä blogistakin aion kertoa vasta, kun varmasti tiedän jääväni Englantiin pidemmäksi aikaa. Mahtava suunnitelmani lähteä Lontooseen, yöpyä jossain hostellissa muutama päivä ja etsiä töitä ja kämppää, ei nimittäin todellakaan ole aukoton. Tietoisena siitä omakin usko on välillä täysin hukassa ja siksi haluankin lähteä mahdollisimman huomaamattomasti. Vihaan hyvästejä, joten ehkä näin onkin parempi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
