En voi vieläkään uskoa että oikeesti sain töitä ensimmäisestä paikasta mistä menin kysymään.
Aamupalan jälkeen, joskus 12sta aikaan, menin käymään Imperial hotelsin staff officessa. Siellä oli tosi mukava nainen katto mun papereita ja käski mun tulla parin tunnin päästä uudestaan niin se järjestää mulle työhaastattelun. Kahelta menin sitte takas sinne ja se lähetti mut Tavistock hotelliin jossa mua "haastatteli" joku vähän huonoa englantia puhuva nainen. Oikeestaan se vaan kerto kaikkee mitä siihen työhön liittyy ja toivottavasta ymmärsin oikein. Se kirjotti lappuun että ne voi tarjota mulle töitä ja passitti mut takas staff officeen. Siellä se mukava nainen sano, että voin tulla sinne perjantaina kahelta kamojeni kans nii pääsen muuttamaan. Ja työt alotan sitte maanantaina. Huuh... en ois kyllä ikinä uskonu että noin helposti saisin töitä. Varsinki ku on lama ja näin.
Nyt tässä on onneks vielä muutama vapaa päivä ennen töitten alkua niin kerkeen vähän käydä kierteleen nähtävyyksiä ja ehkä raaskisin vähän jopa shoppailla.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
tiistai 29. syyskuuta 2009
Where would I start...
No ei mun suunnitelmasta lähtee tänään hakeen töitä oikeen tullu yhtää mitään.
Nukuin yön ihan hyvin (huoneessa, joka ei muuten todellakaan oo semmonen ku siinä edellisessä kuvassa ja vaikka olin varannu pedin 10 hengen huoneesta, se on 4 hengen huone), heräsin joskus 10 aikaan ja menin aamupalalle, joka oli iha ookoo, jotain muroja söin. Sitte menin dataileen ja ettiin Gumtreestä töitä. Tuli kuitenki hirveen kylmä ja tosi kuumeinen olo että päätin jättää täksi päiväksi työnhaun siihen ja mennä huoneeseen lepäämään. Nukuinki sitte johonki seittemään asti ja kun oli parempi olo, menin suihkun kautta ostamaan syömistä. Eilen söin spagettia täällä hostellilla, mut ajattelin säästää vähä ja käydä ostaan kaupasta jonku valmisruuan. Ei kovin hyvä idea. Ostin jonku mätääntyneeltä rotalta maistuvan curry risoton ja juotavan jogurtin ja tuli melkeen yhtä kalliiks.
On tosi outoa ettei pysty puhumaan suomee kenenkään kans ja tuntuu siinä mielessä kauheen yksinäiseltä ku ei pysty täydellisesti kommunikoimaan. Oon vähän hukassa enkä oikeen tiiä mitä tekisin, mut luulen kyllä että se helpottaa ku pääsen kunnolla työnhakuun ja tutustun ihmisiin. Kämppiksinä mulla on australialainen about 20v nainen, turkkilainen yli 30v nainen ja tänään tuli tsekkiläinen yli 20v nainen, mut en mä niitten kans oo kerenny vaihtaa ku pari sanaa. Onneks Satu kuitenki asuu aika lähellä ja toivottavasti pääsee viikonloppuna käymään Lontoossa kattoon mua.
Nukuin yön ihan hyvin (huoneessa, joka ei muuten todellakaan oo semmonen ku siinä edellisessä kuvassa ja vaikka olin varannu pedin 10 hengen huoneesta, se on 4 hengen huone), heräsin joskus 10 aikaan ja menin aamupalalle, joka oli iha ookoo, jotain muroja söin. Sitte menin dataileen ja ettiin Gumtreestä töitä. Tuli kuitenki hirveen kylmä ja tosi kuumeinen olo että päätin jättää täksi päiväksi työnhaun siihen ja mennä huoneeseen lepäämään. Nukuinki sitte johonki seittemään asti ja kun oli parempi olo, menin suihkun kautta ostamaan syömistä. Eilen söin spagettia täällä hostellilla, mut ajattelin säästää vähä ja käydä ostaan kaupasta jonku valmisruuan. Ei kovin hyvä idea. Ostin jonku mätääntyneeltä rotalta maistuvan curry risoton ja juotavan jogurtin ja tuli melkeen yhtä kalliiks.
On tosi outoa ettei pysty puhumaan suomee kenenkään kans ja tuntuu siinä mielessä kauheen yksinäiseltä ku ei pysty täydellisesti kommunikoimaan. Oon vähän hukassa enkä oikeen tiiä mitä tekisin, mut luulen kyllä että se helpottaa ku pääsen kunnolla työnhakuun ja tutustun ihmisiin. Kämppiksinä mulla on australialainen about 20v nainen, turkkilainen yli 30v nainen ja tänään tuli tsekkiläinen yli 20v nainen, mut en mä niitten kans oo kerenny vaihtaa ku pari sanaa. Onneks Satu kuitenki asuu aika lähellä ja toivottavasti pääsee viikonloppuna käymään Lontoossa kattoon mua.
^ lovely pikku koppero
maanantai 28. syyskuuta 2009
Pinch me!
Oon nyt sitte näköjään Lontoossa.
Eilen lähettiin Ultsin, Siljan ja Annan kans puoli neljän aikaan ajelemaan kohti Tamperetta. Oli iha hirveen kiva (ja surullinen) matka. Kiitos tytöille!
Lennolla yritin muka nukkua ja just ku olin melkee nukahtamassa alettiin jo laskeutua (se lento oli 25 min etuajassa). Hain laukun, joka tuli tosi nopeesti, ja lähin kiertään ympäri lentokenttää ettien jotain paikkaa missä voisin nukkua. Kaikki penkit oli iha täynnä nukkuvia ihmisiä, mut onnistuin lopulta löytään pari vapaata, mutta niissäpä oliki käsinojat. Ei siinä pystyny nukkua yhtään. Lopulta viideltä Suomen aikaan vapautu paikka mihin pääsin makoileen ja sain nukuttua siinä noin tunnin. Siellä tuli hirveen kylmä vaikka laitoin kunnolla vaatetta päälle. Kuuden aikaan Lontoon aikaan kävin ostamassa bussilipun ja menin sitte cappuchinolle ja poltin kieleni.
Kaheksalta lähin bussilla kohti Baker streetiä ja sieltä sitte menin metrolla (en tiiä miten onnistuin valitsemaan oikeen suunnan) Euston squarelle ja suunnistin sieltä sitte hienosti tänne Generatoriin.
Huoneeseen saan mennä vasta kahelta ja kuolen täällä väsymykseen. Ostin viikoks nettiyhteyden (makso 10 puntaa) ja nyt vaan datailen siihen asti että pääsen nukkuun.
Eilen lähettiin Ultsin, Siljan ja Annan kans puoli neljän aikaan ajelemaan kohti Tamperetta. Oli iha hirveen kiva (ja surullinen) matka. Kiitos tytöille!
Lennolla yritin muka nukkua ja just ku olin melkee nukahtamassa alettiin jo laskeutua (se lento oli 25 min etuajassa). Hain laukun, joka tuli tosi nopeesti, ja lähin kiertään ympäri lentokenttää ettien jotain paikkaa missä voisin nukkua. Kaikki penkit oli iha täynnä nukkuvia ihmisiä, mut onnistuin lopulta löytään pari vapaata, mutta niissäpä oliki käsinojat. Ei siinä pystyny nukkua yhtään. Lopulta viideltä Suomen aikaan vapautu paikka mihin pääsin makoileen ja sain nukuttua siinä noin tunnin. Siellä tuli hirveen kylmä vaikka laitoin kunnolla vaatetta päälle. Kuuden aikaan Lontoon aikaan kävin ostamassa bussilipun ja menin sitte cappuchinolle ja poltin kieleni. Kaheksalta lähin bussilla kohti Baker streetiä ja sieltä sitte menin metrolla (en tiiä miten onnistuin valitsemaan oikeen suunnan) Euston squarelle ja suunnistin sieltä sitte hienosti tänne Generatoriin.
Huoneeseen saan mennä vasta kahelta ja kuolen täällä väsymykseen. Ostin viikoks nettiyhteyden (makso 10 puntaa) ja nyt vaan datailen siihen asti että pääsen nukkuun.
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
How much a life weights
Tänään kerranki heräsin ihmisten aikoihin. Tai no puoli kymmeneltä. Ja siihen verrattuna mihin aikaan yleensä oon heränny, se oli tosi aikasin. Kävin heittämässä Suvin ja Taran kouluun ja menin sitte kaupungille metsästään mini suoristusrautaa, sukkiksia ja sanakirjaa. Kiersin kaikki Kokkolan kaupat läpi ettien sitä suoristusrautaa ja olipa yllätys että viiminen kauppa jossa keksin käydä, Halpa-Halli, oli sitten se mistä se löyty.Neljältä mennään tyttöjen kans kahville Eedlaan = love. Ja kohta pitäs lähtee hakeen Suvia ja Taraa koulusta. Ja illalla pitäs mennä kattoon leffaa Annalle ja käydä West Coast Barissa. Ja jossain välissä pitäs alkaa pakata! En haluis millään jättää mitään väliin, mut kai se on pakko vähän karsia menoja että kerkeen pakata.
Mut mistä mä osaan päättää minkä vaatteet, laukut tai kengät otan mukaan?! Ja miten saan kaiken mahtumaan siihen 15:sta kiloon?
maanantai 21. syyskuuta 2009
She's hearing voices
Päivän saldo:
- Ylppärilahjarahojen vieminen pankkiin
- 300 Englannin puntaa in cash
- Maailman kevyin lentolaukku
- kameralaukku
- adapteri, että sähkölaitteet saa seinään
- Lisa Jewellin Oikeanlaista kemiaa matkalukemiseks
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
I'm meeting him at London's Dorchester Hotel
Enää viikko!
Toissa päivänä oli kaverini Satun läksiäiset. Satu lähti eilen Lontoon lähelle au pairiks. Ilta oli tosi ihana ja itkettiin muutamat joet. Mua vaan ärsytti kun en tienny miten mun pitäs suhtautua kaikkeen, kun kuitenki tuun näkemään Satua aika pian, mut sitte voi olla etten nää enää niitä jotka jää tänne. Ja ärsyttää koko ajan puhua "JOS, jään Lontooseen". Vaikka ajattelin ensin etten pidä mitään läksiäisiä, Satun läksiäisten jälkeen tuli semmonen olo että pakko saada sanoa kaikille edes jonkunlaiset heiheit varmuuden vuoksi. Niimpä ens lauantaina pidän anti-läksiäis-sleepöverit.
Eräs ihana kaverini tarjoitui viemään mut sunnuntaina Tampereelle. So sweet! Ja muutama kaveri tulis kans saattamaan. En osaa ees kuvailla miten mukavalta se kuulostaa. Varsinki verrattuna yksinäiseen junamatkaan, jonka ajan olisin varmaan täydessä paniikissa.
Tänään oon selannu työilmotuksia koko päivän ja varasin yösijan the Generatorista. Se tosiaan on vaan yks peti 10 hengen huoneessa, mut halpa. Seitsemän yötä 137,5 puntaa. Ekan yön vietän siis lentokentällä ja aamulla lähen bussilla kohti Lontoon keskustaa ja etin sen hostellin.
Toissa päivänä oli kaverini Satun läksiäiset. Satu lähti eilen Lontoon lähelle au pairiks. Ilta oli tosi ihana ja itkettiin muutamat joet. Mua vaan ärsytti kun en tienny miten mun pitäs suhtautua kaikkeen, kun kuitenki tuun näkemään Satua aika pian, mut sitte voi olla etten nää enää niitä jotka jää tänne. Ja ärsyttää koko ajan puhua "JOS, jään Lontooseen". Vaikka ajattelin ensin etten pidä mitään läksiäisiä, Satun läksiäisten jälkeen tuli semmonen olo että pakko saada sanoa kaikille edes jonkunlaiset heiheit varmuuden vuoksi. Niimpä ens lauantaina pidän anti-läksiäis-sleepöverit.
Eräs ihana kaverini tarjoitui viemään mut sunnuntaina Tampereelle. So sweet! Ja muutama kaveri tulis kans saattamaan. En osaa ees kuvailla miten mukavalta se kuulostaa. Varsinki verrattuna yksinäiseen junamatkaan, jonka ajan olisin varmaan täydessä paniikissa.
Tänään oon selannu työilmotuksia koko päivän ja varasin yösijan the Generatorista. Se tosiaan on vaan yks peti 10 hengen huoneessa, mut halpa. Seitsemän yötä 137,5 puntaa. Ekan yön vietän siis lentokentällä ja aamulla lähen bussilla kohti Lontoon keskustaa ja etin sen hostellin.
^ Joku tommonen huone sen pitäs olla. Ei mikään Dorchester Hotel mut ihan kivalta näyttää :)
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
Oh shit, the brakes are broken!
Jea! Tänään oli toka inssi ja nyt meni läpi. Jännitti kyllä taas niin hitosti, mut ei kuitenkaa niin paljon ku ekalla kerralla, milloin ajoinki ihan päin p:tä. Tai no, ei se niin paskasti menny ekallakaan kerralla, tuli vaan tosi tyhmä kääntymisvirhe (jota ei varmasti ois tapahtunu ilman jännitystä) enkä muka tarpeeks pysähtyny stopissa.Ihanaa ku sai nyt hoidettua ton pois alta, että voi kunnolla alkaa suunnitella Lontooseen lähtöä eikä yhtään tarvi miettiä että kerkeenkö saada kortin siihen mennessä. Oon nyt täysin vapaa lähtemään, vaikka heti.
tiistai 15. syyskuuta 2009
Plans A, B & C
Ajattelin nyt siis vähän valoittaa suunnitelmaani. Lähinnä että pysyisin itsekin kärryillä, koska tuntuu, että koko ajan tulee lisää asioita mitä pitäis muistaa hoitaa ja sekoan kohta ellen saa jotain muistilistan tapasta aikaseks. So here we go...
Lennon buukkasin Ryanairilta viime lauantaina hetken mielijohteesta, kun hieman raivostuin odottelemaan soittoa yhdeltä au pairia hakevalta perheeltä, joka tosiaan oli luvannut soittaa jo kolme päivää aikasemmin. Lento yhteen suuntaan makso vaan 30 euroa ja lähtö on nyt siis 27.9. klo 23.05 Tampereelta ja saapuminen klo 23.55 Stanstedin lentokentälle.
Junalippua en oo vielä hommannu, sen kerkee sitte lähempänä. Vr:n opiskelijakortin pitäs olla vielä syyskuun loppuun voimassa, joten noin 24 euroa tulis se maksamaan. Tietenki sieltä juna-asemalta pitäs vielä jotenki päästä raahautumaan sinne lentokentälle, mut kyllä se ainaki taksilla onnistuu.
Ensimmäisen yöni Lontoossa joudun viettämään lentokentällä, jos se lento on vähänkään myöhässä, koska bussit lakkaa kulkemasta. Ja ei kait siinä mitään. Oikeestaa se kuulostaa aika jännältä. Mut siitä eteenpäin ajattelin majottua The Generator-hostelliin. Se on joku nuorten suosima, halpis-biletys-hostelli jossa asuisin noin 10-hengen huoneessa joittenki täysin tuntemattomien tyyppien kans. Anything goes, kunhan on halpaa!
Kelalta oon tilannu eurooppalaisen sairasvakuutuskortin ja sen pitäs saapua joskus tällä viikolla. Muuttoilmotusta en viitti vielä tehä jos en sitte tuukaan jäämään sinne pysyvästi, mut en tiiä sitte miten se sieltä käsin hoituu. Työvoimatoimistossa pitäs kuitenki vielä käydä, nii ehkä ne osaa kertoo.
Briteissä on kyllä maahanmuuttajan kannalta erittäin vaikeeks tehty moni asia. Ensinnäkin, että voit aloittaa työt, tarvit vakuutusnumeron eli National insurance-numeron, jonka voi hankkia työnhakukeskuksesta. Sen saadakses, sun pitää kuitenkin todistaa jollain sun omalla nimellä tulleella virallisella kirjeellä, että asut Englannissa! Sitte taas kämppää vuokratessa vaaditaan, että sulla on työpaikka ja siihen, että saat avattua pankkitilin vaaditaan asuintodistus ja työnantajatiedot. OK, eli mistäs helvetistä sitä alottas?!?
Luulen kuitenki että saan noi jotenki sitte hoidettua. Ei ne oikeesti voi olla niin tarkkoja ja epäluulosia.
Ennen lähtöö pitäs vielä lähetellä työhakemuksia eri paikkoihin ja tulostella nippukaupalla CV:itä. Kyhäsin jonku Europass CV:n semmosella ohjelmalla netissä ja sen kai pitäs olla nyt oikeenlainen. Johonki työnvälitystoimistoonki kannattais varmaan laittaa hakemusta.
Tuntuu vaan kauheen hankalalta ettiä töitä Suomesta käsin, kun melkein kaikki työnantajat vaatii että olis jo valmiiks Englannissa.
Kun sitten pääsen Lontooseen, kierrän kaupungilla heittelemässä mun CV:itä ympäriinsä. Ja jos kaikki menee niinku elokuvissa, pääsen haastatteluihin ja saan töitä. Elokuvissa tapahtuis tietenki myös niin että sillä työnantajalla ois tarjota majotus eikä mun tarvis ettiä kämppää.
Kaikki ei kuitenkaa aina mee niinku elokuvissa, mikä on tosi harmillista, koska se tulis sitte paljon kalliimmaks vuokrata ite huone jostain asunnosta. Pitäis nimittäin mitä todennäköisemmin maksaa etukäteen muutaman viikon vuokra ja 200-300 punnan käsiraha.
Oon tehny pieniä laskelmia ja niitten mukaan mun rahat saattais just ja just riittää mutta ei siinä sitte elämiseen paljon mitään jäiskään. Onneks on kuitenkin olemassa lainaustoimisto nimeltänsä Isä ja Äiti, joka ei millään raaski jättää mua pulaan ja varmasti auttaa jos tulee tosi tiukka paikka.
Rahaa menis kyllä kans tosi paljon ruokaan, liikkumiseen, puhelinlaskuun ja sitte vielä palkasta menis veroja. Että ei sinne kyllä mennä mitään glamour-elämää vietteleen. Mut oon valmis raatamaan niska limassa ja asumaan vaikka pahvilaatikossa, että sinne pääsen!
Tulihan tässä nyt hieman tekstiä... Eikä tää kyllä oikeen muistilistaa muistuta, mut tulipahan selvennettyä päätä!
Lennon buukkasin Ryanairilta viime lauantaina hetken mielijohteesta, kun hieman raivostuin odottelemaan soittoa yhdeltä au pairia hakevalta perheeltä, joka tosiaan oli luvannut soittaa jo kolme päivää aikasemmin. Lento yhteen suuntaan makso vaan 30 euroa ja lähtö on nyt siis 27.9. klo 23.05 Tampereelta ja saapuminen klo 23.55 Stanstedin lentokentälle.
Junalippua en oo vielä hommannu, sen kerkee sitte lähempänä. Vr:n opiskelijakortin pitäs olla vielä syyskuun loppuun voimassa, joten noin 24 euroa tulis se maksamaan. Tietenki sieltä juna-asemalta pitäs vielä jotenki päästä raahautumaan sinne lentokentälle, mut kyllä se ainaki taksilla onnistuu.
Ensimmäisen yöni Lontoossa joudun viettämään lentokentällä, jos se lento on vähänkään myöhässä, koska bussit lakkaa kulkemasta. Ja ei kait siinä mitään. Oikeestaa se kuulostaa aika jännältä. Mut siitä eteenpäin ajattelin majottua The Generator-hostelliin. Se on joku nuorten suosima, halpis-biletys-hostelli jossa asuisin noin 10-hengen huoneessa joittenki täysin tuntemattomien tyyppien kans. Anything goes, kunhan on halpaa!
Kelalta oon tilannu eurooppalaisen sairasvakuutuskortin ja sen pitäs saapua joskus tällä viikolla. Muuttoilmotusta en viitti vielä tehä jos en sitte tuukaan jäämään sinne pysyvästi, mut en tiiä sitte miten se sieltä käsin hoituu. Työvoimatoimistossa pitäs kuitenki vielä käydä, nii ehkä ne osaa kertoo.
Briteissä on kyllä maahanmuuttajan kannalta erittäin vaikeeks tehty moni asia. Ensinnäkin, että voit aloittaa työt, tarvit vakuutusnumeron eli National insurance-numeron, jonka voi hankkia työnhakukeskuksesta. Sen saadakses, sun pitää kuitenkin todistaa jollain sun omalla nimellä tulleella virallisella kirjeellä, että asut Englannissa! Sitte taas kämppää vuokratessa vaaditaan, että sulla on työpaikka ja siihen, että saat avattua pankkitilin vaaditaan asuintodistus ja työnantajatiedot. OK, eli mistäs helvetistä sitä alottas?!?
Luulen kuitenki että saan noi jotenki sitte hoidettua. Ei ne oikeesti voi olla niin tarkkoja ja epäluulosia.
Ennen lähtöö pitäs vielä lähetellä työhakemuksia eri paikkoihin ja tulostella nippukaupalla CV:itä. Kyhäsin jonku Europass CV:n semmosella ohjelmalla netissä ja sen kai pitäs olla nyt oikeenlainen. Johonki työnvälitystoimistoonki kannattais varmaan laittaa hakemusta.
Tuntuu vaan kauheen hankalalta ettiä töitä Suomesta käsin, kun melkein kaikki työnantajat vaatii että olis jo valmiiks Englannissa.
Kun sitten pääsen Lontooseen, kierrän kaupungilla heittelemässä mun CV:itä ympäriinsä. Ja jos kaikki menee niinku elokuvissa, pääsen haastatteluihin ja saan töitä. Elokuvissa tapahtuis tietenki myös niin että sillä työnantajalla ois tarjota majotus eikä mun tarvis ettiä kämppää.
Kaikki ei kuitenkaa aina mee niinku elokuvissa, mikä on tosi harmillista, koska se tulis sitte paljon kalliimmaks vuokrata ite huone jostain asunnosta. Pitäis nimittäin mitä todennäköisemmin maksaa etukäteen muutaman viikon vuokra ja 200-300 punnan käsiraha.
Oon tehny pieniä laskelmia ja niitten mukaan mun rahat saattais just ja just riittää mutta ei siinä sitte elämiseen paljon mitään jäiskään. Onneks on kuitenkin olemassa lainaustoimisto nimeltänsä Isä ja Äiti, joka ei millään raaski jättää mua pulaan ja varmasti auttaa jos tulee tosi tiukka paikka.
Rahaa menis kyllä kans tosi paljon ruokaan, liikkumiseen, puhelinlaskuun ja sitte vielä palkasta menis veroja. Että ei sinne kyllä mennä mitään glamour-elämää vietteleen. Mut oon valmis raatamaan niska limassa ja asumaan vaikka pahvilaatikossa, että sinne pääsen!
Tulihan tässä nyt hieman tekstiä... Eikä tää kyllä oikeen muistilistaa muistuta, mut tulipahan selvennettyä päätä!
maanantai 14. syyskuuta 2009
London is calling in two weeks
27. syyskuuta 2009 on nyt epävirallisesti mun uus syntymäpäivä: on nimittäin päivänselvää että synnyin väärän maahan, väärään kaupunkiin ja että tämä elämän jumitus jatkuu niin kauan että pääsen pois täältä. Ja 27. päivä se lopultakin tapahtuu.Muistan kun joskus kauan sitten kavereitten kans päätettiin että kun lähdetään Lontooseen au-paireiks aletaan kirjoittaa blogia. Nyt on vähän suunnitelmat muuttuneet, eikä mulla ole minkäänlaista tietoa mitä tulevan pitää, mutta sen blogi suunnitelman voin ainakin vielä toteuttaa. Yritän kirjoittaa tänne mahdollisimman useasti kuulumisiani ja miten matka edistyy.
Tällä hetkellä lähdöstäni tietää vain muutama kaverini ja tästä blogistakin aion kertoa vasta, kun varmasti tiedän jääväni Englantiin pidemmäksi aikaa. Mahtava suunnitelmani lähteä Lontooseen, yöpyä jossain hostellissa muutama päivä ja etsiä töitä ja kämppää, ei nimittäin todellakaan ole aukoton. Tietoisena siitä omakin usko on välillä täysin hukassa ja siksi haluankin lähteä mahdollisimman huomaamattomasti. Vihaan hyvästejä, joten ehkä näin onkin parempi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
